torstai 31. joulukuuta 2015

2015 pakettiin

Vuoden viimeistä päivää viedään. 2015 on ollut hiljaisin blogivuoteni, mutta elättelen toivoa, että saan vielä tämän vuoden puolella julkaistua jotain kuvapäiväkirjan tapaista meidän vuodesta.

Tammikuussa saimme tietää odottavamme perheenlisäystä. Yhtäkkiä tarjolla tuntui olevan niin sampanjaa kuin raakaa kalaakin ja salaisuuden pitäminen vaati melkoisia sanasepon taitoja. Väsymys otti yliotteen. Kävin vuoden ainoalla juoksulenkillä.


Helmikuussa olemme ainakin kunnostautuneet keittiön puolella. Työpaikkani muutti uusiin tiloihin ja pieni ryhmäliikuntasalimme sai minut innostumaan työstäni vielä entistä enemmän. Reipas taapero istui parturin penkkiin ensi kertaa ja muuttui isoksi pojaksi. Myös suksia kokeiltiin niukalla lumipeitteellä.


Maaliskuussa vietettiin hääpäiväämme ja yhden kaksivuotiaan naperon napero-synttäreitä. Pöydällä oli usein tulppaaneita ja Joukon työpäivät venyivät pitkiksi. Pyöräilykausi avattiin.

 

Huhtikuussa pääsin mukaan perinteiselle lukiotyttöjen reissulle. Kohteena oli Barcelona. Kaksivuotiasta ilahdutti ensimmäinen kerta konsertissa ja hän pääsi myös Ylen uutisiin.


Toukokuussa raskausvatsa kasvoi kasvamistaan ja lähes jokainen viikonloppu täyttyi voimistelusta. Hiukset saivat punaisen värin ja omalle pihalle rakennettiin hiekkalaatikko.


Kesäkuussa on herkuteltu taas ihan olan takaa. Nautittiin omasta pihasta ja naapurin syreeneistä.


Heinäkuun huippuhetkiä oli kansainvälinen voimistelun suurtapahtuma Gymnaestrada, johon pääsin vielä osallistumaan esiintyjänä masuasukin kanssa. Palasin myös valmentajan pestiin. Retkiä tehtiin mm. Korkeasaareen, Muumimaailmaan, torille, aseuntomessuille, ravustamaan ja mökille.


Elokuu aloitettiin ystäväperheen mökillä, nautittiin kesän ainoista hellepäivistä ja juhlittiin hyvien ystävien kanssa rapuja syöden.


Syyskuussa odotus vihdoin palkittiin.


Lokakuun muistikuvat ovat hieman hataria, oli vastasyntynyttä, silmä- ja korvatulehdusta, oksennustautia ja kisakauden avausta. Mutta arki lienee ollut jotain tällaista:


Marraskuussa kuopus sai nimen ja pojat (x4) ja valmennus pitivät kiireisenä.

 

Joulukuun loma on tullut tarpeeseen, olemme ehtineet tehdä perheenä yhtä sun toista ja vähän tasoittelemaan univelkojakin. Rästihommiin ei olla ehditty kajoamaan, enkä todella voi käsittää missä välissä bloggaajat kirjoituksiaan tuottavat. Minulla olisi ollut vielä paljon asiaa, mutta ehkä tämäkin on tyhjää parempi.


Sellainen oli vuosi 2015!
Onnellista vuotta 2016!

tiistai 8. syyskuuta 2015

Hipihiljaa

Böö! Blogi hiljeni vuoden alussa, tälläkin kertaa syynä oli odotus. Tosin Ruusutorpan väen arkea ja juhlaa on voinut seurata Instagramista.

Eilen saatoit nähdä Instassa tämän kuvan.


Pakkasin sunnuntaina vihdoin sairaalakassin, kun olo kävi epämukavaksi. Eilen olot olivat kuitenkin jo tipotiessään ja hain kassiin vielä nämä ristiriitaiset täydennykset. Instasta et kuitenkaan päässyt lukemaan, että olin jäädä vatsastani kiinni Alkon puoliksi suljettuun oveen (sulkemisaikaan oli enää kaksi minuuttia rynniessäni sisään myymälään)! Tai sitä, että mieheni kysyi autossa olenko pakannut kunnon samppanjalasit kassiin. Lupasin juoda juhlajuoman suoraan pullon suusta ja olla tarjoamatta hänelle...


Toivottavasti siellä on vielä joku lukemassa! Kuullaan!

perjantai 16. tammikuuta 2015

Diettivietti

Jaa mitä kuuluu uudenvuodenlupaukselle kuuluu? No hienosti menee, olen läpikäynyt jo "aloitankin vasta loppiaisen jälkeen"- ,"no onhan nämä kaapit ensin syötävä tyhjäksi"-, "silloin voi herkutella kun joku toinen tarjoaa"- ja viimeisimpänä "jos ite leipoo niin voi syödä" -dietit... Varsin armollinen olen siis ollut itselleni ;).

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuosi vaihtui

Niin se vuosi meni ja vaihtui ennenkuin ehdin summata vanhaa vuotta.



Sanottakoon, että vuonna 2014 ainakin:

  • vuosi alkoi vailla tietoa tulevasti ja lopulta poiki allekirjoittaneelle 2 työpaikkaa, (joista toisen hyvästelin nyt vuoden vaihteessa) ja miehelle uuden tittelin

  • koettiin onnistumisia, mutta myös pettymyksiä, joiden seurauksena koitetaan taas muistaa, ettei kaikkea voi kontrolloida!
  • tallentui paremmin muistiin, kuin väsymyksestä sumuinen 2013
  • oli voimistelutreeneihin ja -areenoille paluun vuosi, yksi parhaita päätöksiä ikinä!
  • pojan kehitys otti huimia harppauksia vauvasta taaperoksi, voi ihme mikä pieni, vauhdikas ja äänekäs huumoriveitikka täällä nykyisin asuu!
 
  • some ja blogit avasivat uusia maailmoja, tutustuin mm. niiden kautta uusiin ihmisiin
  • karvakuonomme ajoivat monen monta kertaa osa-aikakotiäidin raivon partaalle, mutta olivat silti aina tarvittaessa valmiita lohduttamaan tai lämmittämään varpaita!
  
  • edellinen uudenvuodenlupaus keskeneräisyyden sietämisestä täyttyi nipin napin, eipä ollut pahitteeksi, että anoppi totesi jouluaattoaamuna, että kyllä pellavapöytäliinan kuuluukin olla ryppyinen, kun valittelin oikomistani silittämisen ohi!


2015

  • lupaan huolehtia itsestäni paremmin (kivasti mies onkin hankkinut jääkaappiin SEITSEMÄÄ erilaista juustoa!?!), lupaan myös olla armollisempi itselleni
 
  • yritän elää päivä kerrallaan
  • en haluaisi vaihtaa työpaikkaa (toivottavasti moneen vuoteen!)
  • blogi ja muutkin some -päivitykset jatkakoon arkirealistisella otteellaan - kiitos, kun seuraat toilailuitamme!

Toteutukoon 2015 paljon toiveita!


P.S. Melkoisen masentava uudenvuodensymboli tuo lumiukko, sen hymysuu oli nimittäin tippunut vuoden ensimmäiseen aamuun mennessä ja Lukan käsittelyn jälkeen ukosta oli jäljellä vain muisto... ;)