sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Runsas joulu

Jouluaaton rutiinit etsivät vielä yli kymmenen vuoden yhteiselon jälkeenkin paikkaansa. Tänä vuonna pyysimme lähimmäisiä meille aamusta puurolle (tosin kutsua esittäessäni olin tyysti unohtanut, että keitän riisipuuron säännönmukaisesti hellalle)! No, käytännössä mies sitten huhki keittiössä ja me pojan kanssa touhusimme omiamme. Hyvin miehen loihtimat herkut menivät kaupaksi (jopa uhmaikää enteilevälle pojalle) ja tunnelma oli mukavan rento, verkkareilla höystettynä. Poika vetäisi saunoessamme ennätyspitkät päikkärit, joiden jälkeen suuntasimme lumesta sohjoisten teiden läpi isälleni joulupöytään. Pöytä notkui joulun antimista ja taas syötiin antaumuksella! Muutamia pakettejakin availtiin, mutta loppujen lopuksi niitä säästyi seuraavaankin päivään! Toisaalta teki hyvää itsellekin huomata, etteivät lahjat suinkaan näyttele pääosaa joulussamme.


Lahjoja saimme valtavan paljon, Pukki oli kuunnellut toiveitamme ja saaliina oli mm. toivottu taulu, uudet peitot ja siivouslahjakortti. Vuosia sitten saimme lahjaksi niin paljon suklaata, että sitä oli vielä helmikuussakin. Paljoutta tuli manattua ääneen, sillä seurauksella, että seuraavana vuonna emme saaneet ainuttakaan makeislahjaa! Tästähän jäi tietysti miehelle traumat ja nykyään hän availee lahjakääreitä kauhun sekaisin tuntein; "joutuuko ne suklaat nyt itse hankkimaan"! Tänä vuonna suklaasaalis oli varsin runsas. Pojalle toivoimme muutamaa käytännön lahjaa; saappaita ja nimitarroja. Pukin kontista löytyi myös paljon leluja; niin työkalupenkkiä kuin keittiötarvikkeitakin.


Välipäivinä ollaan kierrelty joulupyödästä toiseen ja kotonakin ahmittu jos jonkinlaista herkkua. Ennätyksellistä mässäilyä! Vuoden vaihtumista tullaan viettämään kotona, koirien seurana, vielä on auki millä kokoonpanolla. Mietteitä kuluneesta vuodesta ja ehkä jo tulevastakin luvassa myöhemmin.

Kuvan pizzassa joulun herkkuja uudessa muodossaan välipäivinä. Suunnittelemani aattoaamun Pavlova supistui luumu-pipari -rahkaksi, herkullista sekin!

P.S. Muistathan seurata meitä myös Instagramissa, sinne päivittyy kuulumisemme kuvien muodossa vähän tiuhempaan tahtiin.

P.P.S. Lupaan ja vannon päivittää "lukulistaa" paremmin ajan tasalle lähipäivinä

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Mistä on Ruusutorpan jouluvalmistelut tehty?


  • Listattomista kauppareissuista (kertaa 4)
  • Laulusta ja tanssista
video

  • Lumisista maisemista (Vihdoin)

  • Tarkoin harkituista koristeista (J:kin oppi kantapään kautta ettei "kristallista"tähteä ja puista kynttelikköä sijoiteta samaan huoneesen)
  • Viime hetken tonttuiluista

  • "Kiehuuko-aamupuuro-liedelle" -jännityksestä



Onnellista joulua! Toivottaa: Ryhmä Rämä

maanantai 15. joulukuuta 2014

Pillastunut sonni

Viikonloput ovat olleet täynnä sovittua ohjelmaa kohta kahden kuukauden ajan. Sunnuntaina oli viimein aikatauluttamaton päivä. Olisin kovasti halunnut joulumyyjäisiin hipelöimään käsityöihmeiden luomuksia, mutta vielä enemmän halusin viettää aikaa perheeni kanssa, joten valitsimme lapsiystävällisemmän vaihtoehdon. Suuntasimme Haltialan joulutapahtumaan. Itseasiassa olimme siellä viime vuonnakin, joten ehkä tästä on muodostumassa soma perinne.

Joulupukkiin törmättiin heti alkumetreillä, alkuun pitkäpartainen pukki piti kiertää kaukaa, mutta lopulta pukin karkkikori vei voiton. Taisivat olla pojan ensimmäiset karamellit, antaumuksella ymmärsi niitä kuitenkin maiskuttaa. 


Lampaat olivat jo ihan vanha juttu, niiden silittelyyn riitti hetki. Viime vuonna riisipuuro maistui kröhöm... "savuiselta", mutta tänä vuonna tuosta mausteesta oli luovuttu. Joulukuvaelmaakin seurasimme hetken, mutta aina laulun loputtua poika huusi täyttä kurkkua; "lissää laulua, lissää laulua!" Viidennellä kerralla se ei enää tuntunut naurattavan ketään ja tiernapojat jäivät meiltä näkemättä. Onneksi paikalle pyyhälsi muskariope, kutsuen meidän päivän viimeiseen muskarihetkeen :). Visiitti oli siis oikein onnistunut ja meidän Kiljusen herrasväelle varsin tyypillinen. Lopulta parkkipaikalla odotti tälläinen näky: 


Näin ollen Haltialasta suunnattiin vielä autopesuun. Takapenkillä nähtiin koko tunteiden kirjo, sen verran jännittävä tapahtuma harjapesu oli. Ja loppujen lopuksi illalla, eikä vielä tänäänkään, puhuttu muusta kuin autopesusta! Se siitä joulupukista sitten ;)...

P.S. Ihmeteltiin miksei tänä vuonna ollut tarjolla hevosajelua, mutta se selvisikin sitten lopulta kaverin vinkkäämänä Hesarista. Ehkä meillä oli tarpeeksi hulinaa ilman pillastuneita hevosiakin, olisihan se säikäyttänyt. Mutta tämä oli hyvä muistutus siitä, että nuo eläimet ovat osa luontoa, emmekä me ihmiset voi aina hallita kaikkea. Hyvä, että isommilta haavereilta säästyttiin!

Keep calm and survive monday

Tänään olen

  • purrut kieleeni
  • mennyt väärään osoitteeseen kotikäynnille
  • soittanut väärälle ihmiselle saadakseni ko. kotikäyntiasiakkaan avamaan oven
  • löynyt itseäni vaunuilla nenän varteen (!?!)
  • syönyt lohdutukseksi pipareita ja huomannut hetkeä myöhemmin punaisten pilkkujen koristavan kasvojani
TÄYTYY OLLA MAANANTAI!



P.S. Perjantain ja joulun kunniaksi meillä kävi siivoajat. Olivat sen verran innokkaita, että tulivat tunnin etuajassa, sillä seurauksella, että minun oli lähdettävä evakkoon pojan ja koirien kanssa. Säähän oli mitä mainion kahden tunnin ulkona pyörimiselle. Aika moneen kertaan pyyhkiessäni sadepisaroita otsaltani litimärillä hanskoilla, kiroilin että olisinkohan kuitenkin mielummin sisällä siivoamassa. Varsinainen huippuhetki koitti tietenkin siinä vaiheessa, kun toin putipuhtaaseen kotiin kaksi uitettua koiraa ja yhden kuraisen taaperon... Tuskin tarvitsee sanoa enempää!