lauantai 29. marraskuuta 2014

Isoja ja pieniä asioita

Tällä viikolla olen miettinyt ainakin seuraavia asioita:

  • Miksi on niin vaikea pyytää apua? Muiden ohella myös monet perheenäidit voivat huonosti. Myönnän, etten ole tutustunut syksyn musertaviin perhetragedioihin sen syvällisemmin, tekee niin pahaa. Väitän, että osasyyllinen tragedioihin on kulttuurimme, joka tukee yksinäisyyttä ja tarvetta pärjätä omillaan. Ja näihin ajatuksiin syyllistyn itsekin herkästi. Oli kuitenkin ilahduttavaa huomata, että vaikka tällaisilla pienilläkin asioilla, jokainen voi kehittää yhteisöämme toiseen suuntaan.

  • Miksi lapset RAKASTAVAT makaroonilaatikkoa jo 1,5-vuotiaasta alkaen?

  • Miksi metsuriseksuaalit ovat hotteja? Ja miksi oma insinööriseksuaali on minulle kuitenkin niin paljon parempi valinta. ;)
  • Miksi päiväkodissa, jonka hoitajiin ollaan muuten supertyytyväisiä, kysyttiin vain minun aikataulujani vasu-keskustelun sopimiseksi, ei isän?
  • Miksi seurasin ja liikutuin kun eduskunta äänesti tasa-arvoisesta avioliittolaista? Yllätin itsenikin, mutta nimenomaan siitä erilaisten ihmisten tasa-arvoisuudestahan siinä on kyse. 
  • Miksi kukaan tarvitsisi somelistaansa enää Instagramia? Ja miksi jäin koukkuun alle viikossa? Lisää kuvia tuikitavallisista hetkistä arjassamme siis täällä
    .

torstai 20. marraskuuta 2014

Korvamato


Jaa onko meillä katsottu Puuha-Peteä? No on, YHDEN kerran!?!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Samoilla silmillä

Viikonloppuna oli siis vuorossa superlauantai. Aamu meni paniikinomaisessa checklistin läpikäymisessä, jotta kaikki tarpeellinen tulisi mukaan. Puoliltapäivin saavuin Helsingin jäähallia ja se oli menoa sitten! Halli oli täynnä voimistelijoita, vastaan käveli tuttuja toisensa perään ja mikä parasta, kaikilla oli, ilmassa leijailevasta jännityksestä huolimatta, hymy kasvoillaan. Kenraaliharjoitus meni tyypillisesti vähän niin ja näin, kun jäähallin valtava areena vaati totuttelemisensa. Vatsanpohjaa kutkutellessa pynttäydyttiin esiintymiskuntoon ja nautittiin eväitä. Lämmittelyn alkamisesta aika lähti kiitämään ja pian oltiin jo areenalla. Alkuun jännitti ja taisipa joku horjahduskin mukaan mahtua, mutta sitten tajusin, että esitys olisi pian ohi ja nyt olisi nautittava! Sunnuntain tv-taltiointi todisti, että gaala oli monipuolinen ja onnistunut! Meidän esitys oli tehty taitavasti iso tila huomioiden!

Kuvat: Sanna Koli, Reetta Kukkola ja Noora Lappalainen

Gaalastalähdin juoksujalkaa kohti Eiraa, viettämään pikkujouluja "tuiki tuntemattomien" ihmisten kanssa. Bussissa olin varma, että kaikki bussissa tuijottivat esiintymismeikkejäni. Lisäjännityksen tarjosi uhkaavasti tyhjenevä Lumian akku... Pääsin kuitenkin turvallisesti perille! Perillä odotti lämmin vastaanotto. Alkuun #MOMFIE-bloggaajien nimet suhahtivat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta illan mittaan sain suurinpiirtein kiinni siitä kuka oli kukin. Muut kertoivat kyllä olevansa vähän pettyneitä jo etukäteen hehkuttamaani esiintymismeikkiin, liian edustuskelpoinen kuulemma!?! Ehdin aikalailla sopivasti nauttimaan loihditusta hodaribuffasta. Harjun makkaratehdas oli piffannut hodareiden väliin kunnon makkaraa! Taisi välimerellinen lammasmakkara olla oma suosikkini, vaikkakin täytyy myöntää, että melkoista nälissäni ahmimista kyllä harrastin ja makustelu jäi vähemmälle. Poppamiehen kastikkeet olivat tyylilleen uskollisesti tyjyä tavaraa. Jälkkäriksi tiimin jauhopeukalot olivat taikoneet suklaakakkuja ja niitä höystettiin Aino-jäätelöillä. "Pikkareiden" ohjelmaan kuului myös "Secret Santa" -joululahjojen jako. Itselläni ei välähtänyt paketin lahjoittan tunnistamisessa lainkaan, mutta pukiksi osottautui pirtsakka Silkkitassu. Paketin kätköistä löytyneet rannekorut puin heti päälleni, ne sopivat täydellisesti asukokonaisuuteen!

Yhteiskuva: phocahispida, muut: omaa tuotantoa

Asukuvani jouduin rajaamaan yhteiskuvasta (Nina pääsi rajaukseen mukaan), kun vitkuttelin viimeiseen asti kameran edessä poseerausta. Tosin viimeistään siinä vaiheessa, kun lähdin kotia kohden Piltti-goodiebag ja Soda Stream -maistiaiset kainalossani, ihanan LauraEmn kyydillä, tunsin itseni ihan oikeaksi bloggariksi! Lisää pikkujoulumeiningeistä voi lukea #MOMFIEsta ja tiimiläisten omista blogeista.

Kuva: phocahispida
Korvikset: fb-kirppis
Mekko: samainen kirppis
Käsikorut: Secret Santa
Sukkikset: Ei muistikuvaa

perjantai 14. marraskuuta 2014

Nyt jännittää!


Huomenna on jännä päivä, alkuillasta valloitetaan jäähallin areena ja illalla tapaan #Momfie-porukkaa ihka ensimmäistä kertaa livenä pikkujoulujen merkeissä.


Muista katsoa Voimistelugaala sunnuntaina 16.11. klo 12.05 Yle TV2!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Kaalimaan vartijat

Kaikki alkoi tästä:


En millään raaskinut kaivaa näitä "kesäkukkia" ylös kun ne vielä lokakuussa kukkivat. Viime viikkojen viilenneet yöt kuitenkin toteuttivat luonnonlakeja ja kukat lopulta paleltuivat. Vakoiltuani tovin naapurustossa, päädyin hankkimaan tilalle koristekaalin ja kanervia. Jatkuva tihkusade ei ole kuitenkaan houkutellut istutushommiin ja kasvit ovat odotelleet eteisessä. Kunnes... olin torstaina töissä iltavuorossa ja rynnistin sieltä vielä suoraan voimistelutreeneihin (myöhästyen 1,5h, mutta se on ihan oma tarinansa). Sillä aikaa meillä kotona kävi näin:


Koirat olivat nautiskelleet kaalia kilpaa miehen kylvettäessä poikaa. No miesväki oli sitten ryhtynyt imurointihommiin. Ja se päättyi näin:


Poika oli jäänyt hetkeksi yksin imurin kanssa ja saanut päähänsä tyhjentää sillä koirien vesikupit!

Jaa mikä hullunmylly?!?

Lauantaina lounasaikaan leijonia laulattaa

Muutamissa blogeissa on esitelty perheen jokapäiväistä ruokailua. Kasvukäyrillä kerättiin arkeen sopivia reseptejä ja Isyyspakkauksen simppeli ruokalista paljastui melkoiseksi gourmeeksi. En tiedä kiinnostaako ketään meidän tuikitavallinen ruokaviikkomme ja keskinkertaiset kuvat annoksista, mutta tulipahan itsellekkin dokumentoitua mistä se koostuu.



  • Lauantaina söimme lounaaksi perjantaina tekemääni jauhelihakasvispiirakkaa ja päivälliseksi J:n loihtimaa pekoni-kasvis-pastaa tomaattikuutioilla höystettynä.
  • Sunnuntaina J työsti lautaselle mm. inkiväärillä marinoitua kassleria ja perunoita.
  • Maanantaina tarjosin pojalle elämänsä ensimmäiset ranskalaiset, nakit ja lihapullat.
  • Tiistaina syötiin samaa ruokaa kuin sunnuntaina.
  • Keskiviikkona oli tarjolla sunnuntain ruoasta tehty munakkaan ja pyttipannun välimuoto, jossa oli myös mm. parsakaalia.
  • Torstain ruokailu on hämärän peitossa, olin iltavuorossa ja kotona sählätiin ihan urakalla, siitä kohta lisää.
  • Perjantaina jääkaappi alkoi taas ammottaa tyhjyyttään ja oltiin salaattilinjalla.


Arkisin (paitsi perjantaisin) poika syö lounaan päiväkodissa, mies työpaikkaruokalassa ja minä olen töissä eväslinjalla, jos ruokatauolle liikenee aikaa. Eli ihan näin yksipuolinen ei ruokavaliomme kokonaisuudessaan ole. Aina joskus vkonloppuisin katetaan nätimmin tai syödään ulkona, nyt olin itse vuoden aikaan sopien voimistelukilpailuissa tuomarina (kahvi- ja karamellipalkalla).

Aika tavallista ruokaa eikö? Ei kovin mairittelevaa, mutta ei ihan pieleenkään? Kala tämän viikon listalta puuttuu, se vaatii jostain syystä aina tsemppausta. Toinen puuttuva elementti on perunasuikalepohjainen uunissa valmistettu laatikko, jota meillä on usein sen helppouden ja muunneltavuuden vuoksi. Linssit olivat meidän ruokalistalla kuumaa kamaa, kunnes kaaduimme pojan kanssa keväällä vatsataudissa sängyn pohjalle, lounaaksi oli ollut linssi-kookosmuhennosta... Ei ole sen jälkeen maistunut. Mutta kyllähän meidän ruokaviikko nyt paljastui melkoiseksi punaisen lihan kulutukseksi... Täytyy taas ryhdistäytyä kasviruokien kanssa! Ja syystä tai toisesta keitot ovat meillä jääneet unohduksiin.

Miltä teidän ruokaviikko näyttää?