keskiviikko 27. elokuuta 2014

Unelmavävy

"Oletpa sä fiksu, voi että kulta, taitava!" -riemunkiljahdukset raikuivat ylpeän äidin suusta aamupäivällä. Noooh, mikäs syynä moiseen hehkutukseen, no roskis! Ensimmäistä kertaa poika ei kuorruttanut keittiön lattiaa roskakaapin sisällöllä (tai no vähän sitäkin), vaan vei ihan omasta oivalluksestaan paperimytyn roskiin! Ja myöhemmin sain todistaa lelujen keräämistä laatikkoon. Niin, sellaista unelmavävyä täällä kasvatetaan! Olemmepas me olleet taitavia! Tai hetkinen... onko tämä sittenkin päiväkodista opittua?!?



Ja kohta suuntaamme leuka rinnassa kohti hammaslääkäriä...

Ensiesiintyminen

Nyt allekirjoittaneen on vaatekertaa ja kuvauksellisuutta esitelty #MOMFIEssa!

lauantai 23. elokuuta 2014

Unelmajobi

Jokainen minut tunteva tietää kuinka pessimistiseksi osaan heittäytyä, mutta tuntee myöskin sen yhden poikkeuksen sääntöön... Nimittäin ajankäytön suunnittelussa optimismi on ylimmillään! Näin ollen päädyn väistämättä tilanteisiin, joissa harrastuksia ja jopa työpaikkoja on enemmän kuin laki sallii. Ja hupskeikkaa, uusimman päähänpiston tulos on nähtävissä täällä!!! Jatkossa arkirealismilla ladattuja asukokonaisuuksia voi siis ihastella muiden #MOMFIE -bloggareiden valloittavasta seurasta! Muiden asioiden päivittely jatkuu Ruusutorpan sivuilla vanhaan tapaan. Voi mikä harppaus pienen ja hiljaisen wannabe-bloggarin historiassa tämä onkaan!


P.S. Henkilökohtainen ATK-tuki lähti juuri ulkoiluttamaan koiria, mutta piakkoin ilmestyy Ruusutorpan sivupalkkiin pysyvä linkkin #MOMFIEen.

P.P.S. Mä mitään tukea tarvinnu, ihan itte sain linkin pläjäytettyä tuonne vasempaan ylänurkkaan!

perjantai 22. elokuuta 2014

Järjestys on oltava

Joskus kauan sitten (äiti)bloggarit esittelivät häpeilemättä jääkaapin todellista sisältöään. Mielestäni postaukset olivat hauskoja ja minun piti tallentaa näyte omasta kaapistakin. Piti... mutta se, kuten moni muukin idea, jäi toteuttamatta. 

Nyt meillä on pari viikkoa vallinnut niinkin ainutlaatuinen tilanne, että oikein toivon jonkun kurkkivan kaappeihimme! On nimittäin vaatekaapin sisältöä karsittu kirppikselle ja keittiön kuivakaappi laitettu järjestykseen. (Ja tässä kohtaa ei liene kovin mairittelevaa mainita, että keittiön suursiivouksen alkusysäys lähti riisipaketin vallanneista riisihäröistä! Yöööööööööök! Joita epähuomiossa keitin! Tuplayök! Mutta lopputulos ei mielestäni anna aihetta kyseenalaistaa voittoani yökkö-ötököistä 6-0!)

Tsadaa!

"Muuten vaan" -kuva syksyn väreistä!

torstai 21. elokuuta 2014

Kirsikaksi kakun päälle

"Hyvää huomenta, ihan ilmoitusluonteisena asiana tiedoksi, että meillä (päiväkodissa) on yhdeltä lapselta löytynyt täitä".

Huomentahuomenta...

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Pikkupräntti

Kivikkoista tuntuu olevan tää osa-aikaäitiys. Kuulin nimittäin eilen, että saadaan maksaa päiväkotiin ihan kokopäiväsestä paikasta, koska ollaan sellaista paikka alunalkaen haettu ja  ilmotus osa-aikasuudesta ei todella kulje henkilöltä toiselle vaan johtajattarelle tulee soittaa suoraan. Ja sitten Kela ilmoitti tänään ystävällisesti, ettet sää mitään joustavaa hoitorahaa saa, kun et osaa lukea sitä pienellä präntättyä, että liitteeksi tarvitaan töistä todistus. 



Ja niinkuin minä olen nautiskellut nettilomakkeiden helppoudesta, mutta olisiko tässä nyt ollut kaksi paikkaa, joissa asioiden hoito kasvokkain olisi sujunut pienemmällä annoksella päänvaivaa...

Ainiin ja työnantajani oli maksanut viime kuussa liikaa tuntipalkaa, joten ei tarvitse miettiä mihin viimeiset roposensa työntäisi.

perjantai 15. elokuuta 2014

Fail...

Tänään päiväkotielämässä on luvassa iso harppaus, poika jää päikkäreille ilman minua. Olin varsin optimistinen (vastoin tapojani), hyvin se menee! Kunnes olin saanut tarhakassin pakattua ja tupsuteltua puuteria naamaan ja koitti lähdön aika. ...silloin löysin sohvalta tämän:


maanantai 11. elokuuta 2014

Rimakauhua?

Niinkuin monella muullakin, myös meillä oli tänään edessä ensimmäinen askel kohti uutta arkea. Poika menee syksyksi päiväkotiin kolmena päivänä viikossa ja allekirjoittaneen työtunnit nykyisessä paikassa tuplaantuvat. Mutta mutta...


Täällä sitä maataan kotisohvalla. Eilen illalla lähti elohopea jyrkkään nousuun.... Pikainen parantuminen olisi nyt enemmän kuin toivottavaa, jotta päiväkotiin ehdittäisiin tutustua kunnolla ennen tositoimia.

P.S. Toivottavasti sieltä ei nyt tule ketään linjoja pitkin, mutta rohkeasti totean, että koirien ja lasten sairastamisessa on paljon samaa. Tarvitaan paljon hellyyttä ja sairastelija saattaa olla aivan naatti, mutta mielekkään ympäristön muutoksen tapahtuessa (pojan kohdalla musiikin soiminen, koirien ulkoilu) irtoaakin potilaasta energiaryöppy esim. tanssimisen tai päättömänä juoksemisen muodossa. Lisäksi meillä molempien kohdalla varma sairastumisen merkki on ruokahalun puute!