perjantai 28. helmikuuta 2014

Kirkkain helmi?

Ainiin ja käytiinhän me sivistymässä Kiasmassa (meinasin kirjoitta Ikeassa, juu, no sielläkin on käyty kyllä)! Tai oikeastaan poika ei millään voinut ymmärtää minkä takia syömäkelpoista sosetta levitellään paperille! Poika vain konttasi ja itki ohjaajan perässä, joka lastasi kiposta sosetta lusikalla papereille. Lopulta taiteilijan alku sai kuitenkin jutun juonesta kiinni:


Vanhempiinsa tullut.

Helmikuun helmiä

Tylsistyin kuulumisten päivittämiseen hetkellisesti, kun blogin kommenttikentät ammottavat tyhjyyttään, höh! Täällä sitä kuitenkin taas ollaan! Meidän pihasta on jo bongattu kukkivia lumikelloja (wow, mikä viherpeukalo!) ja pikku-ukon 1-v. hippoihinkin on enää kuukausi aikaa. Kevät on siis täällä!?!

Helmikuuta kuvina:

Pikku-apuri

Luu-rosvo

Ai mitä niille "itse-pestyille"-sukille tehdään?

Kisastudio vol. I

Kisastudio vol. II

Kiipeäminen lelulaatikkoon vol. I

Kiipeäminen lelulaatikkoon vol. II

Äiti kiusaa
Lisäksi on ainakin juhlittu kamujen 1-v. kemuilla ja jatkettu puistoilua vaihtelevalla menestyksellä. Tanssillinen voimistelu on vienyt minut taas mukanaan ja aloitin jopa unohtuneen lenkkeilyharrastuksenkin uudelleen.

P.S. No onpas raitaa!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Satuilija

Raisa haastoi minut kertomaan kirjallisuuteen liittyviä asioita: 

Muistatko aina kirjailijoiden nimet?
En, enkä edes kirjan nimeä. Juonesta sentään tunnistan lukeneeni kirjan.

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että huomaat vasta kirjan loppusuoralla lukeneesi jo aiemmin kyseisen kirjan?
Näin ei ole päässyt käymään, onko jollekkin käynyt?

Kirja, joka sai sinut hyvälle mielelle?
Koira-aiheisia ne taitavat olla. Heti tulee mieleen "Minä ja Marley" sekä "Tupaantuliaiset Italiassa".


Kirja, joka jäi kaihertamaan mieltäsi pitkäksi aikaa? Mistä syystä?
Huonosti muistuu nyt mieleen luetut kirjat, mutta Miika Nousiaisen "Maaninkavaara" oli aika kummallinen kirja, en millään saanut otetta siitä oliko sen tarkoitus olla hauska vai jopa faktapohjainen. Jotenkin sen jälkeen olen nähnyt Nousiaisen ennen kovin koomisen hahmon sijaan melkoisena mysteerinä.

Kirja, jonka olet ajatellut lukea, mutta et koskaan ole saanut aikaiseksi?
Rimmisen "Pussikaljaromaani" taitaa olla käsittelyssä nyt kolmatta kertaa ja omistuskirjoituksen mukaan se on seisonut kirjahyllyssä nyt kymmenen vuotta.

Minkä ikäisenä luit ensimmäisen kirjasi? Minkä niminen kirja?
No niin, seuraa tunnustus. Joskus öö toisella tai kolmannella luokalla testattiin terveydenhoitajan tms. toimesta lukutaitoa sanalistan ja sekunttikellon kanssa (ainakin muistikuvissani tilanne on em.). No sehän oli aivan hirveän stressaavaan ja "pääsin" johonkin tukiopetukseen. Siellä jokainen pääsi koulun kirjastoon valitsemaan kirjan kotiin luettavaksi. Muistan, että valitsemani kirja kertoi Huis-Hiirestä. Kirjan alku oli mukaansatempaava (hiiri sai nimensä sen mukaan, että joku hätyytteli sitä tiehensä: "Huis"!) ja sen pidemmälle en sitten kirjaa jaksanutkaan lukea. Kun tuli aika kokoontua jälleen tukiopetukseen ja esitellä oma kirjansa vedin tarinan hatusta! Sitten saimme taas sanalistat ja sekunttikellot eteemme ja tällä kertaa läpäisin testin. :D :D :D 


Viides-kuudesluokkalaisena sainkin jo kirjastipendin, kun olin niin ahkera lukija. Sorruin kuitenkin sepittämiseen taas lukiossa, kun jotenkin oli kaikkea muuta tärkeää tekemistä kuin lukeminen... (Täytyynee tässä vielä taustoittaa sen verran, että olen ollut koulussa ainakin numeroiden perusteella varsinainen hikke, mutta mitä ilmeisemmin viekas sellainen). Olin superaktiivinen luennolla, jossa käytiin läpi luettua teosta, selitin ummet ja lammet mahdollisista metaforista jne. Mutta kuinkas kävikään!? Vaikka opettaja oli haltioitunut tulkinnoistani, hän pyysi luennon lopulla vielä jokaista vastaamaan yksinkertaisiin kysymyksiin kirjasta, siltä varalta, että joku hiljaisempi oppilas ei ollut päässyt osaamistaan ilmaisemaan. Siinä kohtaa hieman hävetti kirjoittaa lappuun, että harmillisesti en kyllä osaa vasta kysymykseen kuka oli kirjan päähenkilö. Tämän jälkeen lukiokaverini kiikuttivat minulle kirjastosta kuuntelukirjoja!

Kirjaston kirja vai oma kirja?
Molempi parempi. Omat kirjat ovat mieluisia, mutta onhan se vähän haaskausta. Mutta kirjaston kirjoille saattaa käydä näin...


Oletko itse koskaan haaveillut kirjoittavasi kirjaa? Jos olet, niin mistä aiheesta?
Teinityttönä kirjoitin runoja, novelleja, jopa urheilukatsauksia (?), varmasti silloin haaveilin myös kirjailijan ammatista.

Minkä kirjan lukeminen on kestänyt sinulla pisimpään, miksi? (Keskeneräisiä ei lasketa.)
"Missä kuljimme kerran". Koin olevani sivistymätön moukka, kun kirja ei oikein napannut.

Mitä kirjaa suosittelisit, miksi?
Viimeaikoina lukemistani kirjoista Eve Hietamiehen "Yösyöttö" oli mieluisa ja sopinee monelle blogin lukijalle.

Olen nyt vähän tylsä ja sanon, että haasteeseen saa ottaa osaa kaikki halukkaa! Haasteeseen kuuluu, että minä saan esittää teille kymmenen kysymystä, ne tulevat tässä:
  • Milloin luet?
  • Missä luet mieluiten? Esimerkiksi näin?

  • Miten valitset luettavan kirjan?
  • Pääsetkö vaihtamaan ajatuksia lukemistasi kirjoista? Kenen kanssa?
  • Noloin lukemasi kirja?
  • Hatunnoston ansaitseva lukusuorituksesi?
  • Luetko usempia kirjoja yhtäaikaa?
  • Suosikkikirjasi?
  • Mitä kirjaa suosittelisit minulle?
  • Mitä muuta kuin kirjoja tulee luettua?

Muistathan jättää merkin haasteeseen vastaamisesta kommenttikenttään!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Tosielämän "Aja baja vita soffan"

Jos Solsidanin Mickan pystyi siihen, miksen minäkin! Nimittäin lasten kirjan kirjoittamiseen. Mickanin kirja löytyy täältä (kaikille, jotka haluavat opettaa lapsensa varovaiseksi valkoisten ja arvokkaiden huonekalujen lähettyvillä). Itse ajattelin koota kirjaan otoksia siitä mitä koirien vesikupilla ei saisi tehdä. Tänään kokoelman jatkoksi pääsivät "älä laita kirjaa vesikuppiin" ja "älä lusikoi vesikupista vettä lattialle".


Tribuuttina Mickanille vielä tämä video, sillä jokaisen suurmiehen takana on nainen. (Ja myönnettäköön, että jokainen perhe tarvitsee laumanjohtajakseen yhden grillifriikin).


maanantai 3. helmikuuta 2014

Sohvaperuna

Oli pakko tehdä pitkästä aikaa tv-aiheinen postaus! Ihan naurettavan paljon ohjelmia töllöstä ulos syydetään, mutta ainakin minun makuuni harva on katsomisen arvoinen. No, luultavasti kaikki potentiaaliset katsojat ovat jo löytäneet Siskonpeti -sketsisarjan!?! (Torstaisin Yle tv2:lla klo 21) Mutta ähäkutti, entäs nämä nettiekstrat! Kannattaa vilkaista!


P.S. Toinen ja viimeinen "pakko katsoa" -sarja "Good wife" on vuorossa tänään klo 21 Livillä, mutta siihen on turha kuvitella pääsevänsä enää kärryille, jos ei ole seurannut ;)

Ain laulain työtäs tee

Kuten ikätoverinsa, myös poikani on nykyisin varsin avulias erinäisissä kotitöissä (mikä unelmamies hänestä vielä kehkeytyykään)! Olen myös lukenut teinipojista, joiden sukat puhdistuvat lojumalla ympäri kämppää. Meillä sukkia pestään näin:


Mukavaa viikonjatkoa!