sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Runsas joulu

Jouluaaton rutiinit etsivät vielä yli kymmenen vuoden yhteiselon jälkeenkin paikkaansa. Tänä vuonna pyysimme lähimmäisiä meille aamusta puurolle (tosin kutsua esittäessäni olin tyysti unohtanut, että keitän riisipuuron säännönmukaisesti hellalle)! No, käytännössä mies sitten huhki keittiössä ja me pojan kanssa touhusimme omiamme. Hyvin miehen loihtimat herkut menivät kaupaksi (jopa uhmaikää enteilevälle pojalle) ja tunnelma oli mukavan rento, verkkareilla höystettynä. Poika vetäisi saunoessamme ennätyspitkät päikkärit, joiden jälkeen suuntasimme lumesta sohjoisten teiden läpi isälleni joulupöytään. Pöytä notkui joulun antimista ja taas syötiin antaumuksella! Muutamia pakettejakin availtiin, mutta loppujen lopuksi niitä säästyi seuraavaankin päivään! Toisaalta teki hyvää itsellekin huomata, etteivät lahjat suinkaan näyttele pääosaa joulussamme.


Lahjoja saimme valtavan paljon, Pukki oli kuunnellut toiveitamme ja saaliina oli mm. toivottu taulu, uudet peitot ja siivouslahjakortti. Vuosia sitten saimme lahjaksi niin paljon suklaata, että sitä oli vielä helmikuussakin. Paljoutta tuli manattua ääneen, sillä seurauksella, että seuraavana vuonna emme saaneet ainuttakaan makeislahjaa! Tästähän jäi tietysti miehelle traumat ja nykyään hän availee lahjakääreitä kauhun sekaisin tuntein; "joutuuko ne suklaat nyt itse hankkimaan"! Tänä vuonna suklaasaalis oli varsin runsas. Pojalle toivoimme muutamaa käytännön lahjaa; saappaita ja nimitarroja. Pukin kontista löytyi myös paljon leluja; niin työkalupenkkiä kuin keittiötarvikkeitakin.


Välipäivinä ollaan kierrelty joulupyödästä toiseen ja kotonakin ahmittu jos jonkinlaista herkkua. Ennätyksellistä mässäilyä! Vuoden vaihtumista tullaan viettämään kotona, koirien seurana, vielä on auki millä kokoonpanolla. Mietteitä kuluneesta vuodesta ja ehkä jo tulevastakin luvassa myöhemmin.

Kuvan pizzassa joulun herkkuja uudessa muodossaan välipäivinä. Suunnittelemani aattoaamun Pavlova supistui luumu-pipari -rahkaksi, herkullista sekin!

P.S. Muistathan seurata meitä myös Instagramissa, sinne päivittyy kuulumisemme kuvien muodossa vähän tiuhempaan tahtiin.

P.P.S. Lupaan ja vannon päivittää "lukulistaa" paremmin ajan tasalle lähipäivinä

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Mistä on Ruusutorpan jouluvalmistelut tehty?


  • Listattomista kauppareissuista (kertaa 4)
  • Laulusta ja tanssista
video

  • Lumisista maisemista (Vihdoin)

  • Tarkoin harkituista koristeista (J:kin oppi kantapään kautta ettei "kristallista"tähteä ja puista kynttelikköä sijoiteta samaan huoneesen)
  • Viime hetken tonttuiluista

  • "Kiehuuko-aamupuuro-liedelle" -jännityksestä



Onnellista joulua! Toivottaa: Ryhmä Rämä

maanantai 15. joulukuuta 2014

Pillastunut sonni

Viikonloput ovat olleet täynnä sovittua ohjelmaa kohta kahden kuukauden ajan. Sunnuntaina oli viimein aikatauluttamaton päivä. Olisin kovasti halunnut joulumyyjäisiin hipelöimään käsityöihmeiden luomuksia, mutta vielä enemmän halusin viettää aikaa perheeni kanssa, joten valitsimme lapsiystävällisemmän vaihtoehdon. Suuntasimme Haltialan joulutapahtumaan. Itseasiassa olimme siellä viime vuonnakin, joten ehkä tästä on muodostumassa soma perinne.

Joulupukkiin törmättiin heti alkumetreillä, alkuun pitkäpartainen pukki piti kiertää kaukaa, mutta lopulta pukin karkkikori vei voiton. Taisivat olla pojan ensimmäiset karamellit, antaumuksella ymmärsi niitä kuitenkin maiskuttaa. 


Lampaat olivat jo ihan vanha juttu, niiden silittelyyn riitti hetki. Viime vuonna riisipuuro maistui kröhöm... "savuiselta", mutta tänä vuonna tuosta mausteesta oli luovuttu. Joulukuvaelmaakin seurasimme hetken, mutta aina laulun loputtua poika huusi täyttä kurkkua; "lissää laulua, lissää laulua!" Viidennellä kerralla se ei enää tuntunut naurattavan ketään ja tiernapojat jäivät meiltä näkemättä. Onneksi paikalle pyyhälsi muskariope, kutsuen meidän päivän viimeiseen muskarihetkeen :). Visiitti oli siis oikein onnistunut ja meidän Kiljusen herrasväelle varsin tyypillinen. Lopulta parkkipaikalla odotti tälläinen näky: 


Näin ollen Haltialasta suunnattiin vielä autopesuun. Takapenkillä nähtiin koko tunteiden kirjo, sen verran jännittävä tapahtuma harjapesu oli. Ja loppujen lopuksi illalla, eikä vielä tänäänkään, puhuttu muusta kuin autopesusta! Se siitä joulupukista sitten ;)...

P.S. Ihmeteltiin miksei tänä vuonna ollut tarjolla hevosajelua, mutta se selvisikin sitten lopulta kaverin vinkkäämänä Hesarista. Ehkä meillä oli tarpeeksi hulinaa ilman pillastuneita hevosiakin, olisihan se säikäyttänyt. Mutta tämä oli hyvä muistutus siitä, että nuo eläimet ovat osa luontoa, emmekä me ihmiset voi aina hallita kaikkea. Hyvä, että isommilta haavereilta säästyttiin!

Keep calm and survive monday

Tänään olen

  • purrut kieleeni
  • mennyt väärään osoitteeseen kotikäynnille
  • soittanut väärälle ihmiselle saadakseni ko. kotikäyntiasiakkaan avamaan oven
  • löynyt itseäni vaunuilla nenän varteen (!?!)
  • syönyt lohdutukseksi pipareita ja huomannut hetkeä myöhemmin punaisten pilkkujen koristavan kasvojani
TÄYTYY OLLA MAANANTAI!



P.S. Perjantain ja joulun kunniaksi meillä kävi siivoajat. Olivat sen verran innokkaita, että tulivat tunnin etuajassa, sillä seurauksella, että minun oli lähdettävä evakkoon pojan ja koirien kanssa. Säähän oli mitä mainion kahden tunnin ulkona pyörimiselle. Aika moneen kertaan pyyhkiessäni sadepisaroita otsaltani litimärillä hanskoilla, kiroilin että olisinkohan kuitenkin mielummin sisällä siivoamassa. Varsinainen huippuhetki koitti tietenkin siinä vaiheessa, kun toin putipuhtaaseen kotiin kaksi uitettua koiraa ja yhden kuraisen taaperon... Tuskin tarvitsee sanoa enempää!

lauantai 29. marraskuuta 2014

Isoja ja pieniä asioita

Tällä viikolla olen miettinyt ainakin seuraavia asioita:

  • Miksi on niin vaikea pyytää apua? Muiden ohella myös monet perheenäidit voivat huonosti. Myönnän, etten ole tutustunut syksyn musertaviin perhetragedioihin sen syvällisemmin, tekee niin pahaa. Väitän, että osasyyllinen tragedioihin on kulttuurimme, joka tukee yksinäisyyttä ja tarvetta pärjätä omillaan. Ja näihin ajatuksiin syyllistyn itsekin herkästi. Oli kuitenkin ilahduttavaa huomata, että vaikka tällaisilla pienilläkin asioilla, jokainen voi kehittää yhteisöämme toiseen suuntaan.

  • Miksi lapset RAKASTAVAT makaroonilaatikkoa jo 1,5-vuotiaasta alkaen?

  • Miksi metsuriseksuaalit ovat hotteja? Ja miksi oma insinööriseksuaali on minulle kuitenkin niin paljon parempi valinta. ;)
  • Miksi päiväkodissa, jonka hoitajiin ollaan muuten supertyytyväisiä, kysyttiin vain minun aikataulujani vasu-keskustelun sopimiseksi, ei isän?
  • Miksi seurasin ja liikutuin kun eduskunta äänesti tasa-arvoisesta avioliittolaista? Yllätin itsenikin, mutta nimenomaan siitä erilaisten ihmisten tasa-arvoisuudestahan siinä on kyse. 
  • Miksi kukaan tarvitsisi somelistaansa enää Instagramia? Ja miksi jäin koukkuun alle viikossa? Lisää kuvia tuikitavallisista hetkistä arjassamme siis täällä
    .

torstai 20. marraskuuta 2014

Korvamato

video

Jaa onko meillä katsottu Puuha-Peteä? No on, YHDEN kerran!?!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Samoilla silmillä

Viikonloppuna oli siis vuorossa superlauantai. Aamu meni paniikinomaisessa checklistin läpikäymisessä, jotta kaikki tarpeellinen tulisi mukaan. Puoliltapäivin saavuin Helsingin jäähallia ja se oli menoa sitten! Halli oli täynnä voimistelijoita, vastaan käveli tuttuja toisensa perään ja mikä parasta, kaikilla oli, ilmassa leijailevasta jännityksestä huolimatta, hymy kasvoillaan. Kenraaliharjoitus meni tyypillisesti vähän niin ja näin, kun jäähallin valtava areena vaati totuttelemisensa. Vatsanpohjaa kutkutellessa pynttäydyttiin esiintymiskuntoon ja nautittiin eväitä. Lämmittelyn alkamisesta aika lähti kiitämään ja pian oltiin jo areenalla. Alkuun jännitti ja taisipa joku horjahduskin mukaan mahtua, mutta sitten tajusin, että esitys olisi pian ohi ja nyt olisi nautittava! Sunnuntain tv-taltiointi todisti, että gaala oli monipuolinen ja onnistunut! Meidän esitys oli tehty taitavasti iso tila huomioiden!

Kuvat: Sanna Koli, Reetta Kukkola ja Noora Lappalainen

Gaalastalähdin juoksujalkaa kohti Eiraa, viettämään pikkujouluja "tuiki tuntemattomien" ihmisten kanssa. Bussissa olin varma, että kaikki bussissa tuijottivat esiintymismeikkejäni. Lisäjännityksen tarjosi uhkaavasti tyhjenevä Lumian akku... Pääsin kuitenkin turvallisesti perille! Perillä odotti lämmin vastaanotto. Alkuun #MOMFIE-bloggaajien nimet suhahtivat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta illan mittaan sain suurinpiirtein kiinni siitä kuka oli kukin. Muut kertoivat kyllä olevansa vähän pettyneitä jo etukäteen hehkuttamaani esiintymismeikkiin, liian edustuskelpoinen kuulemma!?! Ehdin aikalailla sopivasti nauttimaan loihditusta hodaribuffasta. Harjun makkaratehdas oli piffannut hodareiden väliin kunnon makkaraa! Taisi välimerellinen lammasmakkara olla oma suosikkini, vaikkakin täytyy myöntää, että melkoista nälissäni ahmimista kyllä harrastin ja makustelu jäi vähemmälle. Poppamiehen kastikkeet olivat tyylilleen uskollisesti tyjyä tavaraa. Jälkkäriksi tiimin jauhopeukalot olivat taikoneet suklaakakkuja ja niitä höystettiin Aino-jäätelöillä. "Pikkareiden" ohjelmaan kuului myös "Secret Santa" -joululahjojen jako. Itselläni ei välähtänyt paketin lahjoittan tunnistamisessa lainkaan, mutta pukiksi osottautui pirtsakka Silkkitassu. Paketin kätköistä löytyneet rannekorut puin heti päälleni, ne sopivat täydellisesti asukokonaisuuteen!

Yhteiskuva: phocahispida, muut: omaa tuotantoa

Asukuvani jouduin rajaamaan yhteiskuvasta (Nina pääsi rajaukseen mukaan), kun vitkuttelin viimeiseen asti kameran edessä poseerausta. Tosin viimeistään siinä vaiheessa, kun lähdin kotia kohden Piltti-goodiebag ja Soda Stream -maistiaiset kainalossani, ihanan LauraEmn kyydillä, tunsin itseni ihan oikeaksi bloggariksi! Lisää pikkujoulumeiningeistä voi lukea #MOMFIEsta ja tiimiläisten omista blogeista.

Kuva: phocahispida
Korvikset: fb-kirppis
Mekko: samainen kirppis
Käsikorut: Secret Santa
Sukkikset: Ei muistikuvaa

perjantai 14. marraskuuta 2014

Nyt jännittää!


Huomenna on jännä päivä, alkuillasta valloitetaan jäähallin areena ja illalla tapaan #Momfie-porukkaa ihka ensimmäistä kertaa livenä pikkujoulujen merkeissä.


Muista katsoa Voimistelugaala sunnuntaina 16.11. klo 12.05 Yle TV2!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Kaalimaan vartijat

Kaikki alkoi tästä:


En millään raaskinut kaivaa näitä "kesäkukkia" ylös kun ne vielä lokakuussa kukkivat. Viime viikkojen viilenneet yöt kuitenkin toteuttivat luonnonlakeja ja kukat lopulta paleltuivat. Vakoiltuani tovin naapurustossa, päädyin hankkimaan tilalle koristekaalin ja kanervia. Jatkuva tihkusade ei ole kuitenkaan houkutellut istutushommiin ja kasvit ovat odotelleet eteisessä. Kunnes... olin torstaina töissä iltavuorossa ja rynnistin sieltä vielä suoraan voimistelutreeneihin (myöhästyen 1,5h, mutta se on ihan oma tarinansa). Sillä aikaa meillä kotona kävi näin:


Koirat olivat nautiskelleet kaalia kilpaa miehen kylvettäessä poikaa. No miesväki oli sitten ryhtynyt imurointihommiin. Ja se päättyi näin:


Poika oli jäänyt hetkeksi yksin imurin kanssa ja saanut päähänsä tyhjentää sillä koirien vesikupit!

Jaa mikä hullunmylly?!?

Lauantaina lounasaikaan leijonia laulattaa

Muutamissa blogeissa on esitelty perheen jokapäiväistä ruokailua. Kasvukäyrillä kerättiin arkeen sopivia reseptejä ja Isyyspakkauksen simppeli ruokalista paljastui melkoiseksi gourmeeksi. En tiedä kiinnostaako ketään meidän tuikitavallinen ruokaviikkomme ja keskinkertaiset kuvat annoksista, mutta tulipahan itsellekkin dokumentoitua mistä se koostuu.



  • Lauantaina söimme lounaaksi perjantaina tekemääni jauhelihakasvispiirakkaa ja päivälliseksi J:n loihtimaa pekoni-kasvis-pastaa tomaattikuutioilla höystettynä.
  • Sunnuntaina J työsti lautaselle mm. inkiväärillä marinoitua kassleria ja perunoita.
  • Maanantaina tarjosin pojalle elämänsä ensimmäiset ranskalaiset, nakit ja lihapullat.
  • Tiistaina syötiin samaa ruokaa kuin sunnuntaina.
  • Keskiviikkona oli tarjolla sunnuntain ruoasta tehty munakkaan ja pyttipannun välimuoto, jossa oli myös mm. parsakaalia.
  • Torstain ruokailu on hämärän peitossa, olin iltavuorossa ja kotona sählätiin ihan urakalla, siitä kohta lisää.
  • Perjantaina jääkaappi alkoi taas ammottaa tyhjyyttään ja oltiin salaattilinjalla.


Arkisin (paitsi perjantaisin) poika syö lounaan päiväkodissa, mies työpaikkaruokalassa ja minä olen töissä eväslinjalla, jos ruokatauolle liikenee aikaa. Eli ihan näin yksipuolinen ei ruokavaliomme kokonaisuudessaan ole. Aina joskus vkonloppuisin katetaan nätimmin tai syödään ulkona, nyt olin itse vuoden aikaan sopien voimistelukilpailuissa tuomarina (kahvi- ja karamellipalkalla).

Aika tavallista ruokaa eikö? Ei kovin mairittelevaa, mutta ei ihan pieleenkään? Kala tämän viikon listalta puuttuu, se vaatii jostain syystä aina tsemppausta. Toinen puuttuva elementti on perunasuikalepohjainen uunissa valmistettu laatikko, jota meillä on usein sen helppouden ja muunneltavuuden vuoksi. Linssit olivat meidän ruokalistalla kuumaa kamaa, kunnes kaaduimme pojan kanssa keväällä vatsataudissa sängyn pohjalle, lounaaksi oli ollut linssi-kookosmuhennosta... Ei ole sen jälkeen maistunut. Mutta kyllähän meidän ruokaviikko nyt paljastui melkoiseksi punaisen lihan kulutukseksi... Täytyy taas ryhdistäytyä kasviruokien kanssa! Ja syystä tai toisesta keitot ovat meillä jääneet unohduksiin.

Miltä teidän ruokaviikko näyttää?

perjantai 31. lokakuuta 2014

Taaperotouhuja

Kaksi osa-aikatyötä, voimistelukisakauden päälle pärähtäminen ja pikkujouluhulinat, eli elämä, pitävät kiireisenä. Näin ollen pojan 1,5-vuotiskatsaus jäi ajatuksen tasolle, mutta kukas minua estää kirjoittamasta 1v.+7kk  ikäisestä pojasta! Hän:
  • viihtyy päiväkodissa, eikä paljon äidin/isän perään vilkuttele
  • on melkoinen ikiliikkuja, ainakin hetken lämmettyää

  • muodostaa alkeellisia lauseita, kuten "ei-oo-kakka" ja "äiti-memee" (oletusarvoisesti memee = menee, mutta toisaalta myös "tutti-memee" ja "taito(=maito)-memee" joten ota tuosta nyt sitten selvää...)
  • R-A-K-A-S-T-A-A Teletappeja! Niin ysäriä! (ja tietenkin hokee juuri Hipsun nimeä lakkaamatta, sanoen "Ittu, Ittu"...)
  • kävelee myös takaperin, varsin hyödyllistä!
  • tykkää palloista ja piirtämisestä (mm. tv-ruutuun kuulakärkikynällä), mutta ennen kaikkea vedellä lotraamisesta!

  • kasvattaa hiuksiaan holtittomasti ja joutui hiljattain taas kotiparturoinnin uhriksi

  • (& muu perhe) opettelee nukkumaan ilman pinnasängyn pinnoja

  • on edelleen varsin kova syömään, mutta ymmärtää jo valitettavan hyvin pullan ja rusinan eron...

Reilun puolitoistavuotiaan äiti: 
  • kasvattaa silmäpussejaan ja kokee elävänsä ruuhkavuosia!
  • on valtavan onnellinen lapsen myötä vahvistuneista suhteista läheisiin ja löytyneistä uusista ystävistä ja tuttavista! 
  • ja koittaa kotiäitipäivinä(kin) löytää luovuutensa ja keksiä vaikka tikusta tekemistä!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

"ikki"

Kovasti olisi asiaa, mutta täällä sitä taas juostaan pää kolmantena jalkana. Tilannetta ei varsinaisesti helpota silmääkin nopeampi taapero.

Ensin pähkäilin pääni puhki voidaanko ostaa pojalle hella "ihan-muuten-vaan" -lahjaksi, sitten valitsin sitä nettikirppiksiltä yhden iltapäivän, odotin innoissani koko työpäivän nähdäkseni ensimmäisen hellaleikin...
ja tässä lopputulos!

perjantai 10. lokakuuta 2014

Tahattomasti naamiaisasussa!


Ville Vallatonkin osallistui serkun synttäreille!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Lomarealismia Epsanjan auringon alla


Tänä vuonna pähkäilimme lomamatkan täydelliseksi ajoitukseksi syyskuun puolivälin. Lähdimme pakoon pimeneviä ja myrskyäviä iltoja appiukon Epsanjan "kotiin". Otimme mukaan myös kaveripariskunnan vauvoineen päivineen. Loma koostui rennosta altaalla chillailusta, maltillisesta nähtävyyksien kiertelemisestä ja hyvin syömisestä! Mitä sitä ihminen voisi muuta lomalta toivoa!?! Toki matkaan mahtui muutama kommelluskin.


Otteita lomarealismista:


Tapaus 1.

"Pitäkää aina mukananne kahdet avaimet siltä varalta, että toiset häviävät", kuului appiukon jättämä ohjeistus. Arvatenkin 6 hengen seurueemme lähtöjärjestelyt asunnolta olivat jokseenkin kaoottisia.


Ovi: "Klik"
E (seurueen toinen äitihenkilö): "Onhan meillä avaimet?" 
J: "On! Mutta hakisiko joku vielä toiset varalta mukaan."
T (toinen isähenkilö): "Ne roikkuu siinä oven sisäpuolella lukossa"
E: "Tää ei aukee!"
J: "Aaa, joo... siinä ohjeessa luki, että ovi ei aukea ulkopuolelta, jos avain on sisäpuolella lukossa..."

Ei auennut ei! (Suomalais-espanjalainen ystäväpariskuntamme vahvisti, että tämä on ihan tyypillistä espanjalaisille oville.) Onneksi aurinko paistoi ja meillä oli kaikki tarpeellinen kokopäiväksi pakattuna mukaan. Alta aikayksikön seuranamme oli kourallinen avuliaita (ainoastaan espanjaa puhuvia) naapureita hämmästelemässä tilannetta. Paikalle hälytettiin talonmies, joka vastoin odotuksiamme (mañana, mañana) saapui puolessa tunnissa, aseinaan röntgenkuva(!) ja raaka voima. Lukkoseppäehdotuksillemme naurettiin päin naamaa, varteenotettavampaa olisi ollut kiivetä naapuriasunnon katon kautta parvekkeellemme, mutta me toivottoman tunnolliset suomalaiset olimme teljenneet parvekkeenkin oven lukkoon. Lähes tunnin hikoilun jälkeen talonmies onnistui murtautumaan sisään asuntoon!



Tapaus 2.


Kahden perheen reissun ehdottomia etuja oli, että tarvittaessa oli apukäsiä ja meitä hemmoteltiin jopa kahden keskisellä ajalla matkakavereiden jäädessä vahtimaan lapsosten unta. Päätimme siis perjantai-illan kunniaksi lähteä miehen kanssa ravintolaan syömään pidemmän kaavan mukaan. Innoissani tälläydyin uuteen mekkoon ja kaupan päälle saimme vielä kyydin kylälle toiselta isähenkilöltä.


Kuinka ollakkaan, tilattuamme ruoat ja viinit, tajusin puhelimeni pörisevän käsilaukussa. Näytöllä vilkkui toisen isäihmisen puhelinnumero. Ojensin puhelimen vaistomaisesti miehelleni ja jankutin "mitä, mitä???" koko puhelun ajan. Aluksi ajattelin, että poika ei suostunut nukahtamaan uudelleen ilman meitä. Kuullessani mieheni suusta sanat "no, mitä sitten tapahtui?" en enää tiennyt miten päin olla! Puhelun loputtua olin valmis pakkaamaan kimpsuni ja kampsuni ja juoksemaan takaisin asunnolle! Mieheni sai kuitenkin rauhoiteltua minut ja selitettyä, että kuskimme oli eksynyt tuon vajaan 4km matkalla (johon sisältyi käytännössä vain yksi käännös) ja ajanut moottorietä pitkin ties minne asti! Siinä sitten jännitettiin ja etäneuvottiin kuskia takaisin kartalle. Kaiken kukkuraksi lasten kanssa jääneen äidin puhelin temppuili, eikä hänelle misään vaiheessa saatu viestiä eksyneestä kuskista. Illan päätteeksi koko seurue saatiin kuitenkin turvallisesti perille ja lapset nukkuivat autuaan tietämättömänä mutkista matkassa.


Tapaus 3.


Teimme myös ekskursion korkealla vuoristossa sijaitsevaan vanhaan kaupunkiin. Ajomatka ajoitettiin lasten päikkäriaikaan ja matka serpentiinitietä ylöspäin sujui rattoisasti allekirjoittaneen kiljuessa korkeanpaikankammoaan pelkääjän paikalla. Ylhäällä ihasteltiin vanhan kaupungin puolta (joka lopulta osottautuikin uudeksi puoleksi) ja kauhisteltiin kaupunkia halkovaa syvää rotkoa. Ihan loppuun asti tätä reissua ei kuitenkaan ollut mietitty. Alaspäin lasketellessa molemmat lapset olivat wide awake ja itkivät hysteerisesti huonoa oloaan/korvissa tuntuvaa paine-eroa/mitä tahansa mitä pikkuvauvat/-lapset nyt ylipäätään itkevät. Mikäs sen mielenkiintoisempaa kuin pysähdellä tuon jyrkän ja kapean tien varteen...


Kaikesta tästä huolimatta tai juuri siksi, matkailu avartaa ja tällaiset tapaukset tekevät lomasta ikimuistoisen! Kiitos ihanasta matkaseurasta (ja muutamista kuvista) T & E & T junior!

lauantai 13. syyskuuta 2014

perjantai 12. syyskuuta 2014

Arjen luksusta

Tämä lienee jokin muinaisten Marttojen oppi, mutta itselleni se avautui vasta kotona vietetyn vuoden aikana. Puurotahrojen ja mainoslehtisten vastapainoksi pyrin huolehtimaan siitä, että ruokapöydältä löytyy kauniita servettejä. Silmäniloa pikkurahalla. En toki vastustelisi viikottaista kukkakimppuakaan ja keittiöpyyhkeet taitavat olla heikkouteni, mutta tällä hetkellä moisesta luksuksesta on parempi pidättäytyä.


Onko sinulla ideoita arjen piristykseksi?

P.S. Päivän asu voi käydä kurkkaamassa #MOMFIEn puolella.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Ei niin unelma...

Tämä uusin taito on varmasti päiväkodista opittua! Meidän pieni maitopoika on ryhtynyt maitovalaaksi. Suu täyteen ja kunnon purskautus! Not so cute.

Kuva lainattu: http://newswatch.nationalgeographic.com/files/2013/03/21254.jpg

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Lajikokeiluja vol. 1milj.

Poika on jatkanut lajikokeilujaan tänään (aiempia mm. täällä). 

1) Vessareissun päätteeksi voi esim. varastaa äidiltä meikkisudin, dipata sen koirien juomakuppiin ja maalata sillä peiliä. 


2) Koirien kupin voi myös kiikuttaa potan viereen ja istuutua siihen tarpeilleen (ymmärrettävistä syistä ei kuvaa). Herkimmille lukijoille tiedoksi, että ei tullut mitään, ei kuppiin eikä pottaan.

3) Viidennellätuhanennella kieltämiskerralla vauhti saattaa kuin saattaakin riittää äidiltä karkuun pääsemiseksi ja ojanpohjalle syväsukeltamisen harjoittamiseksi. (Kuva puuttuu tästäkin.) 

Pihlajanmarjat

Viime torstaina nappasin metsän laidalta mukaani pihlajan oksia kotiani koristamaan. Viime viikolla punaiset tertut ohittaessani muistui mieleen viime syksy. Nyt tuntuu absurdilta ajatella, mutta muistan kulkeneeni vaunuja työnnellen järjettömässä univelassa ja tunteeni oloni todella toivottomaksi. Päätin loppumatkasta muuttaa asennettani ja ihastella noita luonnon koristeita oksien seassa. Syksyltä muistuu mieleeni myös muskarin aloittaminen ja ensimmäisestä muskarista poiskulkeminen. Koitin kaikin keinoin liittyä erään äititrion vaunukulkueeseen, mutta he kirjaimellisesti blokkasivat minut ulos katukäytävältä! Käsittämätöntä käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Myöhemmin kyllä tutustuin heihin enemmän, mutta ensivaikutelma oli jo luotu.



Tänä vuonna pihlajiin liitettiin uusia, hyviä, muistoja. Nautimme perjantaina paikallisten äitien kanssa (+omani) herkkuja suut ja silmät täyteen. Järjestin nimittäin ensimmäistä kertaa lastenvaatekutsut ja onnistuin loihtimaan vatsantäytettäkin, vielä osittain oman pihan antimista. Asuvalinnastani lisää #MOMFIEn puolella. Viinilasin kanssa oltaisiin istuttu iltaa varmaan vielä pidempäänkin, mutta lähes koko poppoolla oli lauantaina edessä 10km juoksusuoritus. Päätimme vuoden vaihteessa ryhtyä toisillemme lenkkiseuraksi (ja luoda yleisön painetta lenkille lupautuville), homma on toiminut pääsääntöisesti kerran viikossa rytmillä ja "kausi" huipentui siis viikonloppuna Midnight Run Helsinki -tapahtumassa! Kaikki pääsivät maaliin asti ja lopulta meidät hyväksyttiin baariinkin sisään nostamaan maljaa verkkareissa! ;)

Kuva lainattu Midnight Run Helsinki -facebook sivuilta, kuvaaja Max Edin

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Unelmavävy

"Oletpa sä fiksu, voi että kulta, taitava!" -riemunkiljahdukset raikuivat ylpeän äidin suusta aamupäivällä. Noooh, mikäs syynä moiseen hehkutukseen, no roskis! Ensimmäistä kertaa poika ei kuorruttanut keittiön lattiaa roskakaapin sisällöllä (tai no vähän sitäkin), vaan vei ihan omasta oivalluksestaan paperimytyn roskiin! Ja myöhemmin sain todistaa lelujen keräämistä laatikkoon. Niin, sellaista unelmavävyä täällä kasvatetaan! Olemmepas me olleet taitavia! Tai hetkinen... onko tämä sittenkin päiväkodista opittua?!?



Ja kohta suuntaamme leuka rinnassa kohti hammaslääkäriä...

Ensiesiintyminen

Nyt allekirjoittaneen on vaatekertaa ja kuvauksellisuutta esitelty #MOMFIEssa!

lauantai 23. elokuuta 2014

Unelmajobi

Jokainen minut tunteva tietää kuinka pessimistiseksi osaan heittäytyä, mutta tuntee myöskin sen yhden poikkeuksen sääntöön... Nimittäin ajankäytön suunnittelussa optimismi on ylimmillään! Näin ollen päädyn väistämättä tilanteisiin, joissa harrastuksia ja jopa työpaikkoja on enemmän kuin laki sallii. Ja hupskeikkaa, uusimman päähänpiston tulos on nähtävissä täällä!!! Jatkossa arkirealismilla ladattuja asukokonaisuuksia voi siis ihastella muiden #MOMFIE -bloggareiden valloittavasta seurasta! Muiden asioiden päivittely jatkuu Ruusutorpan sivuilla vanhaan tapaan. Voi mikä harppaus pienen ja hiljaisen wannabe-bloggarin historiassa tämä onkaan!


P.S. Henkilökohtainen ATK-tuki lähti juuri ulkoiluttamaan koiria, mutta piakkoin ilmestyy Ruusutorpan sivupalkkiin pysyvä linkkin #MOMFIEen.

P.P.S. Mä mitään tukea tarvinnu, ihan itte sain linkin pläjäytettyä tuonne vasempaan ylänurkkaan!

perjantai 22. elokuuta 2014

Järjestys on oltava

Joskus kauan sitten (äiti)bloggarit esittelivät häpeilemättä jääkaapin todellista sisältöään. Mielestäni postaukset olivat hauskoja ja minun piti tallentaa näyte omasta kaapistakin. Piti... mutta se, kuten moni muukin idea, jäi toteuttamatta. 

Nyt meillä on pari viikkoa vallinnut niinkin ainutlaatuinen tilanne, että oikein toivon jonkun kurkkivan kaappeihimme! On nimittäin vaatekaapin sisältöä karsittu kirppikselle ja keittiön kuivakaappi laitettu järjestykseen. (Ja tässä kohtaa ei liene kovin mairittelevaa mainita, että keittiön suursiivouksen alkusysäys lähti riisipaketin vallanneista riisihäröistä! Yöööööööööök! Joita epähuomiossa keitin! Tuplayök! Mutta lopputulos ei mielestäni anna aihetta kyseenalaistaa voittoani yökkö-ötököistä 6-0!)

Tsadaa!

"Muuten vaan" -kuva syksyn väreistä!

torstai 21. elokuuta 2014

Kirsikaksi kakun päälle

"Hyvää huomenta, ihan ilmoitusluonteisena asiana tiedoksi, että meillä (päiväkodissa) on yhdeltä lapselta löytynyt täitä".

Huomentahuomenta...

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Pikkupräntti

Kivikkoista tuntuu olevan tää osa-aikaäitiys. Kuulin nimittäin eilen, että saadaan maksaa päiväkotiin ihan kokopäiväsestä paikasta, koska ollaan sellaista paikka alunalkaen haettu ja  ilmotus osa-aikasuudesta ei todella kulje henkilöltä toiselle vaan johtajattarelle tulee soittaa suoraan. Ja sitten Kela ilmoitti tänään ystävällisesti, ettet sää mitään joustavaa hoitorahaa saa, kun et osaa lukea sitä pienellä präntättyä, että liitteeksi tarvitaan töistä todistus. 



Ja niinkuin minä olen nautiskellut nettilomakkeiden helppoudesta, mutta olisiko tässä nyt ollut kaksi paikkaa, joissa asioiden hoito kasvokkain olisi sujunut pienemmällä annoksella päänvaivaa...

Ainiin ja työnantajani oli maksanut viime kuussa liikaa tuntipalkaa, joten ei tarvitse miettiä mihin viimeiset roposensa työntäisi.

perjantai 15. elokuuta 2014

Fail...

Tänään päiväkotielämässä on luvassa iso harppaus, poika jää päikkäreille ilman minua. Olin varsin optimistinen (vastoin tapojani), hyvin se menee! Kunnes olin saanut tarhakassin pakattua ja tupsuteltua puuteria naamaan ja koitti lähdön aika. ...silloin löysin sohvalta tämän: