perjantai 26. heinäkuuta 2013

Uskollinen ystävä

Tänään seitsemänvuotias perheenjäsenemme on...

 taitava, mutta itsepäinen,

eloisa ja leikkisä (niin hyvässä kuin pahassakin)

sekä lapsirakas ja huomionkipeä! 

Onnea Luka!

Olipa kerran...

Viikonloppuna pääsimme viettämään aikaan kahden kesken ja suuntasimme, kuinka ollakkaan, nauttimaan ruoasta. Visitoimme ensimmäistä kertaa A21 Diningissa, cocktail-puolta olemme kertaalleen käyneet hämmästelemässä. Kieltämättä illallistamme kuvailee parhaiten sana elämys. Ravintolan idea on, että illallisen taustalla on tarina, jonka läpi kuljetaan annosten saattelemana. Niinpä vietimme lauantai-illan saaristoretkellä. Annokset olivat kauniita ja maistuvia, kikkailut oli jätetty vähemmälle. Saatavana oli myös ruokalajeihin suunniteltu cocktail-menu, joka sinänsä oli omaperäistä, mutta tuskinpa sitä toistamiseen tilaisimme. Muutaman kännykkäkuvan ikuistin, vaikka pääosin keskityttiin nauttimaan illasta (tosin neljän kuukauden valvomisen jälkeen väsymys meinasi viedä voiton).



P.S. Olemme kyllä onnekkaita, kun isovanhemmat asuvat lähettyvillä. Viime viikollakin Tiitiäiselle löytyi hoitaja useampaankin otteeseen.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Viikon varrelta

Banaani kerien

Tutin hylkäämisen maailmanennätys

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Päivä Wisteria Lanella

Täydellinen kotirouva oli lykännyt miehensä syntymäpäivälahjan hankintaa ja niinhän siinä kävi, että viimehetken paniikki valtasi mielen. Sopiva lahja löytyi onneksi internetin ihmeellisestä maailmasta, mutta aikataulun puitteissa täytyi tyytyä sähköiseen lahjakorttiin. Ankeaa. No, näppärä tyttö tekaisi miehelle rastiradan piilotettujen vihjeiden muodossa. Vihjeet johtivat lopulta tietokoneen työpöydällä sijaitsevaan aarteeseen. 

Todistusaineisto 1. - vihje

Aurinkoisen päivän kunniaksi kotirouva päätti lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja suunnata vaunulenkille läheiseen kahvilaan. Kahvilasta oli tarkoitus hankkia miehelle jonkun sortin kakku. No, eivät myyneet ilman maksuvälinettä. Jännä! Kysyin kyllä.

No, ehtoisa emäntä päätti leipaista onnittelupiirakan ja kyllä oli ylpeä aikaansaannoksestaan. Tadaa!

Todistusaineisto 2. - piirakka

Pikkuapuri säesti leipomishetkeä tempuillaan.

Todistusaineisto 3. - banaani

Hyvää syntymäpäivää rakas!!!

(P.S. Ristiäistunnelmien jakaminen antaa odotuttaa itseään, koska pitäisi hankkia kuvankäsittelyohjelma. Suosituksia? Irtoaiskohan ilmaseks joku käyttökelpoinen?
P.P.S. Olen myös kypsytellyt suuruudenhullua ajatusta remontin dokumentoinnista ennen-jälkeen -kuvin)

Minähän en sitten...

Viimeistään kolmekymppisenä kuulee väistämättä ympärillään "ei sitä tiedä/ymmärrä ennen kuin on omia lapsia" -lauseen ja sen erilaisia versioita. Lause nostatti ja nostattaa edelleen karvani pystyyn! Sen verran voin sanojani niellä, että moni asia ei käy mielessäkään tai ei voisi vähempää kiinnostaa ennen kuin on omia lapsia, mutta kyllä aivan varmasti voi tietää ja ymmärtää! Pyhästi lupaan olla käyttämättä tuota hirviölausetta.

Minähän en sitten...

  • lässytä ja soperra lapselleni - CHECK, ei yksinkertaisesti sovi mulle. No joo, toki äänenpainoa tulee vaihdeltua jne, että ihan kirkkaasti en tätä kohtaa välttämättä läpäise.
  • ota stressiä siitä, että lapseni saa ravinnokseen vain sitä kuuluisaa superfoodia eli rintamaitoa - FAIL,  kuusi viikkoa meni, että sain neuvolasta anottua siunauksen ja ensimmäinen korvikepurkki korkattiin varovasti ja edelleenkin vain painavasta syystä (en vieläkään osaa selittää mitä aivopesun taustalla oli).
  • pysty nukkumaan perhepedissä (eikö sen lapsen vois laittaa heti omaan huoneeseen nukkumaan oli ajatukseni) - FAIL, melkoisen usein 3. tai 4. herätyksen jälkeen mulle on ihan yks lysti missä lapsi nukkuu, kuhan nukkuu!
  • päivitä someen jatkuvasti vauvajuttuja - FAIL, puolustaudun sillä, että eihän täällä hemmetti nyt muutakaan tapahdu ja jos tapahtuu niin sen päivitän varmasti!
  • puhu vain lapsesta ja siihen liittyvistä asioista - ? yritys on kova, ainakin valita jutut seuran mukaan. Mutta välillä huomaan järjettömän univelan tekevän tepposiaan, eikä "how do you do? - how do you do?" -smalltalk millään onnistu.
  • jää neljän seinän sisään, lopeta harrastuksiani, ole niitä äitejä, joiden lasta ei osaa hoitaa oikein kukaan muu - CHECK, CHECK, CHECK lapsi on mahdollista ottaa mukaan aika moneen paikkaan, pyörät tai reppu vaan alle ja menoks. Mä pärjään edelleen hienosti myös ollessani ilman lastani, toki kompromissiratkaisujakin on pitänyt tehdä, mutta parhaani mukaan olen vaalinut omaa aikaani.

Lisäksi muutama asia sille "evvk ennen lapsia" -listalle:

  • siis ilmeisesti itku kuuluu ihan virallisesti vauvan kehitykseen (ainakin 3-kuiseks) eikä sitä pidä jättää huomioimatta (ts. vauvat ei manipuloi itkullaan...)
  • kaikki lapset ei syö tuttipulloa (eli se siitä omasta ajasta - olen kiitollinen, että omani syö)
  • kaikki ei syö tuttiakaan (no ei syö ei! vaan syö sormiaan ja sen neuvolassa julistivat pannaan...)
  • pekkapokkana pitäs imettää missä vaan, millon vaan (tai ei auta muukaan, koska en halua viettää aikaani yksin [tai no kaksin] vessaan lukkiutuneena)
  • synnytys ei aina alakkaan lapsivesien menolla niinku elokuvissa (alkopas)
  • päiväunet voi olla kokonaista 20min eikä monta tuntia putkeen (hmph...)
  • vauvaa ei saa pitää auringossa, eikä marinoida aurinkorasvalla (hyvästi terde- ja biitsiajanviettovaihtoehdot)
  • vauvan vaatteissa on muitakin pointteja kuin ulkonäkö (...nätisti sanottuna epäkäytännölliset vaatteet saattaa olla melkosen sotkussa vaipan vaihdon jäjiltä) 
  • vauvan harrastukset ovat todellisuudessa ajanvietettä vanhemmille (kiitos siitä)
  • paras lahja tuoreeseen vauvaperheeseen on pienikin vauvan hoitoapu (kera kehoituksen nukkua, käydä suihkussa, siivota tai tehdä mitä tahansa tarpeelliselta tuntuvaa sillä aikaa). Uudet vanhemmat ilahtuva varmasti myös valmiista kotiruoasta pakkaseen! Ja kyllä tyhjin käsinkin saa mennä, vanhemmat kaipaavat muutakin kuin vauvan seuraa!