tiistai 31. joulukuuta 2013

2013 - Kun elämä heitti kuperkeikkaa

2013 on pitänyt sisällään ainakin:

 
Ihmettelyä ja univelkaa

Remonttia, remonttia, remonttia

Ulkoilua siellä sun täällä

Jumppaa ja jumppauttamista, yhdessä ja erikseen

Herkuttelua - niin lounastreffeillä kuin juhlan pyörteissäkin

Arvatenkin vuosi on ollut melkoista myllerrystä ja sen keskipisteenä on pyörinyt pieni poikamme. Vuosi on antanut paljon, pikkumies on täydentänyt perhettämme, uusi asuinalue on osoittaunut odotetun mieluisaksi, olenpa jopa saanut ainakin yhden uuden ihkaoikean ystävän! Vuosi on myös vaatinut veronsa, nukkuminen on jäänyt vähälle ja kiukkua on riittänyt, monelle asialle ja ihmiselle ei ole riittänyt aikaa, surullisinta oli menettää kesällä rakas pappani. Olen oppinut, osittain pakon edessä, tarttumaan hetkeen ja kestämään keskeneräisyyttä. Näin ollen 2014 tuokoon tullessaan mitä on tuodakseen!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Jo joulu joutui

Joulukorteille kävi näin:


Mutta toivottavasti tämä perheemme sähköinen tervehdys tavoittaa niin tutut kuin vähän tuntemattomammatkin!




Tonttu vallaton hiipiköön kotisi viereen,
jättäköön lahjoista parhaan - jouluilon,
ovesi pieleen.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Kävi Marimekot?

Niin se vaan joulu on jo ovella! Tällä viikolla on aloitettu tunnelmaan virittäytyminen!

Pikkujouluissa bongattiin useita (seisomista harjoittelevia) pikkutonttuja. Minä ja "Seija" koristeltiin (mun makuun Seijan näkemys on jotenkin turhan halloweenmainen).

Tänään koristeltiin pipareita useammassa polvessa mummilassa. Repolaista inspiroiduin koristelemaan takapihallamme viihtyvän city-ketun ansiosta, kotona asettelin taideteoksiamme esille ja kappas, lautasesta löytyi tutunnäköinen hahmo! Plagiointisyytteen uhallakin julkaisen tämän(kin) "kaksi marjaa" -kuvan!

Hauska tutustua

Meidät haastettiin! (Jee! Todiste siitä, että joku on joskus eksynyt blogiimme!) Iina Mau halusi jatkaa haastetta, jonka tarkoituksena on saada "pikkublogeja" näkyviin ja selvittää 11 asiaa kirjoittajasta sekä saada vastaus 11 kysymykseen.

Minä:
  • Sain opiskelukavereiltani syntymäpäivälahjaksi Pessimisti ei pety -kirjan - osui ja upposi
  • Jaan elämäni ikuisen optimistin kanssa, o-ou!
  • Syystä tai toisesta olen täysin juomateollisuuden markkinoinnin vietävissä, minuun toimii sekä piilo- että suoramaininta. Frendejä katsellessa tekee mieli isoa kahvikupillista, Greyn anatomiaa katsellessa kermalikööriä (kesti vuoden päivät tajuta, että ko. ohjelmaa sponssaa Amaretto)
  • Hukun "pitäisi tehdä" -listoihin
  • En pysty ohittamaan koiranpentua (vaikka se siintäisi vain horisontissa) silittämättä
  • Googlailen kirjoittaakseni oikean sanamuodon (yleisimmin yhdyssanoja)
  • Olen joutunut syömään sanojani erityisesti viimeisen vuoden aikana
  • Nipotan ja nalkutan
  • Nään paljon voimistelu-unia ja haaveilen, että löytäisin vielä aikaa voimistelulle myös voimistelijan roolissa
  • Olen kova vertailemaan itseäni muihin
  • Ailahtelevaisuus on toinen nimeni, vetoan horoskooppiini; kaksonen

Kysymyksiin vastaukset:
  • Mikä eläin olisit jos saisit valita, miksi?Hevonen, mutta en mikään työhevonen vaan sellainen niityllä kirmaileva (näin vastasin kerran spontaanisti työhaastattelussa - sain silti paikan!)
  • Mikä olisi unelmien matkustuskohteesi? - Taidan sanoa Australia, minulla on siellä lukioaikainen kaveri, jolla on n. 1kk poikaamme vanhempi esikoistyttö ja siellä näkisi paljon uutta ja ihmeellistä
  • Rivitalo vai omakotitalo? Miksi? - Tässä asiassa olen kääntänyt takkiani, pienessä rivitaloyhtiössä olen oppinut, ettei minusta olisi omakotitaloasujaksi
  • Ketä kunnioitat eniten? - Vaikea, ihmisiä, jotka eivät lannistu vastoinkäymisistä sekä ihmisiä, jotka aidosti ymmärtävät, eivätkä tuomitse muita
  • Monta lasta tahtoisit? - Viimeaikaisen sanojeni syömisen takia vastaan ympäripyöreästi "parikolme"
  • Unelma-ammatti? - Fysioterapeutti! Onpa vapauttavaa osata vastata tähän kysymykseen! (Joskaan en tuon tarkemmin osaa määritellä)
  • Ruoanlaitto vai leipominen? Miksi? - Leipominen, ensimmäinen varattu miehelle
  • Paras lapsuudenmuistosi? - Mä muistan mun isän kolmekymppiset! Ihan oikeasti! Ja sen valtavan paketin, joka sille annettiin!
  • Surullisin asia minkä olet kokenut? - Äidin sairastuminen
  • Elämäsi kolme parhainta päivää? - Joukkuevoimistelun SM-pronssimitalin kaulaan saaminen (2002), hääpäivä ja kolmantena varmastikkin joku kaunis lomapäivä tältä kesältä, kun koko perhe oli koolla! 
  • Montako tosiystävää omistat? - Yhden käden sormet taitavat riittää, vaikkakin myös tässä asiassa on myllertänyt tänävuonna


Tarkoituksena on myös haastaa muita blogaajia, noh minä olen kapinallinen ja luon omat säännöt! Haluan esitellä muutaman hiljattain löytämäni "pikkublogin"! Toki haasteeseen saa tarttuakkin (ihan kuka vaan), vastatkaa siinä tapauksessa samoihin kysymyksiin ja jättäkää siinä minulle kommenttina linkkiä vastauksiinne!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Lajikokeiluja

Sen lisäksi, että koirien kupeissa voi harjoitella täydellistä uintitekniikkaa, sekä viimeaikoina myös pintasukeltamista, niillä voi kartuttaa curling-taitojaa!


maanantai 25. marraskuuta 2013

Aamun "kaksi marjaa" -kuva


Oma maa mansikka

Poika osottautui synnynnäiseksi maailman matkaajaksi ja nautti täysin siemauksin Espanjalaisten yltiömäisistä ihailuista! Kyllä nyt taas maistuu kotoisat rutiinit muskareineen ja vaunulenkkeineen paljon paremmalta! Allekirjoittaneella on täysi työ pysyä pysyä tämän sydäntenvalloittajan kehityksessä mukana, "koti-lapsiturvalliseksi" -ostokset odottavat edelleen kaupan hyllyllä, vaikka ryömiminen on jo edennyt konttauksen  ja esteiden ylittämisen harjoitteluun. Lisäksi menneellä viikolla alaikenistä tunkeutui läpi kaksi valkoista legoa, äänialojen testaus ja huutelun harjoittelu alkoi (etenkin pahaa aavistamattomille vastaantulijoille) ja poika siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan.


Myös karvakorvien loma oli sujunut mallikkaasti, vaikka olivatkin hoidossa pitkästä aikaa toisistaan erossa. Mitä nyt Lenni mm. pelkäsi kuollakseen oven pieleen linnottautunutta kissaa ja meinasi joutua viettämään yönsä ulkona, kun ei päässyt tapansa mukaisesti isoveljen selän takaa huutelemaan! ;)

maanantai 11. marraskuuta 2013

Iskän päivä

Tähdättiin tähän:

Päädyttiin hieman "abstraktimpaan versioon":

Laitettiin pikapakettiin (by Biltema):

Mutta luulenpa, että mieleenpainuvinta oli kuitenkin tämä:

(...Niin, kuten kuvasta näkyy, remontti odottaa edelleen joiltain osin valmistumistaan. Ja ei hätää, lapsi ei tukehtunut tuohon saalistamaansa villakoiraa! Mutta poika siis keksi isänpäiväviikonlopun kunniaksi miten tihutöihin pääsee omatoimisesti!)

maanantai 28. lokakuuta 2013

Ovikello

Jokainen meillä vieraillut tietää, ettei perheemme nelijalkaiset tiedä mitään parempaa kuin vieraat! Ja ovikellolle nämä Pavlovin koirat ovat sen verran ehdollistuneita, että sekoavat vaikka olisivat itse siinä ovikelloa soittavassa seurueessa. Tämän seurauksena "askartelin" pitkästä aikaa.



P.S. Tämä on Pavlova-kakku. Ballerina oli hän. Piti googlata.

torstai 24. lokakuuta 2013

Kuin kaksi marjaa

Hetkinen, onko meidän kasvatusmetodeissa jotain pielessä?

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

perjantai 4. lokakuuta 2013

Ollakko vai eikö olla?

Äitiysloman alussa haaveilin varovaisesti töihin palaamisesta melko pian, joskin toivoin voivani aloittaa osa-aikaisena. Nyt alkusyksyn aikana olen silmäillyt työpaikkailmoituksia, osa-aikaisia paikkoja olen löytänyt tasan kaksi... Töihin paluuta puoltaa ponnekkaasti se, että olen valmistunut nykyiseen ammattiini hiljattain ja ehdin olla vain hetken töissä ennen pojan syntymää. Kotiinjäämisen plussia tuskin tarvitsee juurikaan perustella, kauhuskenaariona näen silmissäni kuinka poika ottaa ensiaskeleensa hoidossa... Kaiken lisäksi taloudellisesti esim. 50% työajassa + hoitomaksussa ei juuri ole järkeä verrattuna kotihoidon tukeen + kuntalisään. Tätä on kaiketi toitotettu joka tuutissa, mutta nyt se vasta valkeni minulle konkretiassa. Olen siis tuudittautunut ajatukseen, että jatkan ensi vuonna kotiäitinä. Hyvä niin, poika on vielä pieni ja olemme juuri onnistuneet luomaan rutiineita sekä tutustumaan "kylän" palveluihin ja muihin perheisiin. Kunnes alkuviikosta löysin kolmannen hakukriteerini täyttävän ilmoituksen ja tänään luin Hesarista seuraavaa: "Säästöviikate uhkaa Helsingin lapsiperheitä... Käytännössä isoja liikkumavaroja meidän budjetissa voidaan saada aikaiseksi vain leikkaamalla radikaalisti kotihoidontuen Helsinki-lisää." Argh, nyt taas päätä puhki pohtimaan mitä tehdä...




P.S. Poika aavisti unikoulun tulon ja on nukkunut nyt uuden ennätyksensä 6h putkeen! Voi sitä iloa ja autuutta :D

maanantai 30. syyskuuta 2013

Puolikas kriisi

Poika on nyt puolivuotias. Mulla kytee puolivuotiaan äidin kriisi.

Kuvittelin, että tässä vaiheessa meillä on omat päivittäiset rutiinimme ja asioita olisi jo helpompi ennakoida. Mutta ei, vieläkin ollaan joka paikasta myöhässä, puen lapselle (ja itselleni) liikaa tai liian vähän, rytmi vaihtuu juuri kun luulen saavani siitä kiinni ja yöt ovat edelleen yhtä heräilyä. Suunnitelmallisuuden sijaan elämää helpottaa spontaanius, joka ei todellakaan ole aiemmin kuulunut ominaisuuksiini.

Jäädyin tässä taannoin, kun tulin yllätetyksi kysymyksellä "eikö olekki ihanaa olla äiti?" En vastannut riemunkiljahdusten saattelema "kyllä", vaikka arvasin, että sitä odotettiin. Mutta siis ihanaa? Onhan se ihanaa, mutta paljon, paljon muutakin. Sanoisin, että olen kasvanut äitiyteen vähitellen, tai paremminkin kasvan edelleen. Sen huoliin ja murheisiin, hartioita painavaan väsymykseen, niihin pieniin hetkiin, kun lapsen nauru kouraisee aivan sydämen pohjilta asti ja kun jään itselleni kiinni tuhisevan nyytin tuijottamisesta.

Tunteiden ristiriitaisuus on läsnä jatkuvasti. Toisena hetkenä huomaan olevani nyt se, jolla ei ole muuta kerrottavaa kuin se, mitä poika nyt osaa tai miten se nukkuu ja suurimpia uutisiani ovat kirppikseltä pilkkahintaan löytyneet lastenvaatteet. Kun taas toisena hetkenä olen ylenpalttisen kyllästynyt lukemaan toisten blogeista mitä lautaselle on tänään soseutettu (älkää huoliko, seuraavalla minuutilla taas klikkaan itseni lukemaan siitä ;)). Välillä selviän puolipäivää ajatellen, että kyllä se tästä, parempi vain tarttua hetkeen ja kyllä myöhemminkin ehtii olla aikaansaava, mutta hetkenpäästä en enää kestä, kun kaikki jää puolitiehen ja vatsamakkaratkin koristavat edelleen vyötäröäni.

On ehkä mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai sitten kukaan ei muistanut kertoa, että lapsen saaminen on ihan oikeastikkin yksi kehityskriiseistä. Terveyskirjasto kertoo, että "Kriisillä tarkoitetaan yleensä tilannetta, jolloin elämässä tapahtuu suuri muutos....Kehityskriisit muokkaavat omalta osaltaan ihmisen omaksi itsekseen." I'll say!

Puolivuotias menninkäisemme:

  • kääntyilee ja punkeaa istumaan
  • pyörii lattiatasossa vatsallaan ollessaan sekä nostelee takapuoltaan tai tukeutuu suoriin käsiinsä, vielä tämä ei toimi yhtäaikaa, etenee lähinnä taaksenpäin
  • tarttuu ja heiluttelee leluja yhdellä kädellä, läiskiminen ja puristelu on parasta
  • ei pysy millään paikallaan vaippaa vaihdettaessa
  • on karistellut hiuksiaan ja blondiutuu
  • on hiljainen tarkkailija isossa porukassa
  • nauraa hekottaa erityisesti kutittaessa tai koirien touhuja katsellessaan
  • syö hyvällä ruokahalulla lähes mitä vain ja kulauttaa päälle vielä maidotkin
  • ei meinaa enää mahtua 68cm vaatteisiin
  • rakastaa laululeikkejä ja hurjaa kyytiä
  • aloittaa koulun, unikoulun, loppuviikolla

maanantai 9. syyskuuta 2013

Minne katosi päivät

Elokuu oli ja meni. Blogi hiljeni. Suurin syyllinen lienee loma, toinen motivaation puute. Jättäkää nyt hyvät ihmiset (=lukijat?) merkkiä itsestänne kommentoimalla!

Niitä ristiäiskuvia! Näistä bileistä on jo vierähtänyt yli kolme kuukautta!


 



Oikeasti Tiitiäinen on jo näin iso poika (5kk)!


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Uskollinen ystävä

Tänään seitsemänvuotias perheenjäsenemme on...

 taitava, mutta itsepäinen,

eloisa ja leikkisä (niin hyvässä kuin pahassakin)

sekä lapsirakas ja huomionkipeä! 

Onnea Luka!

Olipa kerran...

Viikonloppuna pääsimme viettämään aikaan kahden kesken ja suuntasimme, kuinka ollakkaan, nauttimaan ruoasta. Visitoimme ensimmäistä kertaa A21 Diningissa, cocktail-puolta olemme kertaalleen käyneet hämmästelemässä. Kieltämättä illallistamme kuvailee parhaiten sana elämys. Ravintolan idea on, että illallisen taustalla on tarina, jonka läpi kuljetaan annosten saattelemana. Niinpä vietimme lauantai-illan saaristoretkellä. Annokset olivat kauniita ja maistuvia, kikkailut oli jätetty vähemmälle. Saatavana oli myös ruokalajeihin suunniteltu cocktail-menu, joka sinänsä oli omaperäistä, mutta tuskinpa sitä toistamiseen tilaisimme. Muutaman kännykkäkuvan ikuistin, vaikka pääosin keskityttiin nauttimaan illasta (tosin neljän kuukauden valvomisen jälkeen väsymys meinasi viedä voiton).



P.S. Olemme kyllä onnekkaita, kun isovanhemmat asuvat lähettyvillä. Viime viikollakin Tiitiäiselle löytyi hoitaja useampaankin otteeseen.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Viikon varrelta

Banaani kerien

Tutin hylkäämisen maailmanennätys

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Päivä Wisteria Lanella

Täydellinen kotirouva oli lykännyt miehensä syntymäpäivälahjan hankintaa ja niinhän siinä kävi, että viimehetken paniikki valtasi mielen. Sopiva lahja löytyi onneksi internetin ihmeellisestä maailmasta, mutta aikataulun puitteissa täytyi tyytyä sähköiseen lahjakorttiin. Ankeaa. No, näppärä tyttö tekaisi miehelle rastiradan piilotettujen vihjeiden muodossa. Vihjeet johtivat lopulta tietokoneen työpöydällä sijaitsevaan aarteeseen. 

Todistusaineisto 1. - vihje

Aurinkoisen päivän kunniaksi kotirouva päätti lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja suunnata vaunulenkille läheiseen kahvilaan. Kahvilasta oli tarkoitus hankkia miehelle jonkun sortin kakku. No, eivät myyneet ilman maksuvälinettä. Jännä! Kysyin kyllä.

No, ehtoisa emäntä päätti leipaista onnittelupiirakan ja kyllä oli ylpeä aikaansaannoksestaan. Tadaa!

Todistusaineisto 2. - piirakka

Pikkuapuri säesti leipomishetkeä tempuillaan.

Todistusaineisto 3. - banaani

Hyvää syntymäpäivää rakas!!!

(P.S. Ristiäistunnelmien jakaminen antaa odotuttaa itseään, koska pitäisi hankkia kuvankäsittelyohjelma. Suosituksia? Irtoaiskohan ilmaseks joku käyttökelpoinen?
P.P.S. Olen myös kypsytellyt suuruudenhullua ajatusta remontin dokumentoinnista ennen-jälkeen -kuvin)

Minähän en sitten...

Viimeistään kolmekymppisenä kuulee väistämättä ympärillään "ei sitä tiedä/ymmärrä ennen kuin on omia lapsia" -lauseen ja sen erilaisia versioita. Lause nostatti ja nostattaa edelleen karvani pystyyn! Sen verran voin sanojani niellä, että moni asia ei käy mielessäkään tai ei voisi vähempää kiinnostaa ennen kuin on omia lapsia, mutta kyllä aivan varmasti voi tietää ja ymmärtää! Pyhästi lupaan olla käyttämättä tuota hirviölausetta.

Minähän en sitten...

  • lässytä ja soperra lapselleni - CHECK, ei yksinkertaisesti sovi mulle. No joo, toki äänenpainoa tulee vaihdeltua jne, että ihan kirkkaasti en tätä kohtaa välttämättä läpäise.
  • ota stressiä siitä, että lapseni saa ravinnokseen vain sitä kuuluisaa superfoodia eli rintamaitoa - FAIL,  kuusi viikkoa meni, että sain neuvolasta anottua siunauksen ja ensimmäinen korvikepurkki korkattiin varovasti ja edelleenkin vain painavasta syystä (en vieläkään osaa selittää mitä aivopesun taustalla oli).
  • pysty nukkumaan perhepedissä (eikö sen lapsen vois laittaa heti omaan huoneeseen nukkumaan oli ajatukseni) - FAIL, melkoisen usein 3. tai 4. herätyksen jälkeen mulle on ihan yks lysti missä lapsi nukkuu, kuhan nukkuu!
  • päivitä someen jatkuvasti vauvajuttuja - FAIL, puolustaudun sillä, että eihän täällä hemmetti nyt muutakaan tapahdu ja jos tapahtuu niin sen päivitän varmasti!
  • puhu vain lapsesta ja siihen liittyvistä asioista - ? yritys on kova, ainakin valita jutut seuran mukaan. Mutta välillä huomaan järjettömän univelan tekevän tepposiaan, eikä "how do you do? - how do you do?" -smalltalk millään onnistu.
  • jää neljän seinän sisään, lopeta harrastuksiani, ole niitä äitejä, joiden lasta ei osaa hoitaa oikein kukaan muu - CHECK, CHECK, CHECK lapsi on mahdollista ottaa mukaan aika moneen paikkaan, pyörät tai reppu vaan alle ja menoks. Mä pärjään edelleen hienosti myös ollessani ilman lastani, toki kompromissiratkaisujakin on pitänyt tehdä, mutta parhaani mukaan olen vaalinut omaa aikaani.

Lisäksi muutama asia sille "evvk ennen lapsia" -listalle:

  • siis ilmeisesti itku kuuluu ihan virallisesti vauvan kehitykseen (ainakin 3-kuiseks) eikä sitä pidä jättää huomioimatta (ts. vauvat ei manipuloi itkullaan...)
  • kaikki lapset ei syö tuttipulloa (eli se siitä omasta ajasta - olen kiitollinen, että omani syö)
  • kaikki ei syö tuttiakaan (no ei syö ei! vaan syö sormiaan ja sen neuvolassa julistivat pannaan...)
  • pekkapokkana pitäs imettää missä vaan, millon vaan (tai ei auta muukaan, koska en halua viettää aikaani yksin [tai no kaksin] vessaan lukkiutuneena)
  • synnytys ei aina alakkaan lapsivesien menolla niinku elokuvissa (alkopas)
  • päiväunet voi olla kokonaista 20min eikä monta tuntia putkeen (hmph...)
  • vauvaa ei saa pitää auringossa, eikä marinoida aurinkorasvalla (hyvästi terde- ja biitsiajanviettovaihtoehdot)
  • vauvan vaatteissa on muitakin pointteja kuin ulkonäkö (...nätisti sanottuna epäkäytännölliset vaatteet saattaa olla melkosen sotkussa vaipan vaihdon jäjiltä) 
  • vauvan harrastukset ovat todellisuudessa ajanvietettä vanhemmille (kiitos siitä)
  • paras lahja tuoreeseen vauvaperheeseen on pienikin vauvan hoitoapu (kera kehoituksen nukkua, käydä suihkussa, siivota tai tehdä mitä tahansa tarpeelliselta tuntuvaa sillä aikaa). Uudet vanhemmat ilahtuva varmasti myös valmiista kotiruoasta pakkaseen! Ja kyllä tyhjin käsinkin saa mennä, vanhemmat kaipaavat muutakin kuin vauvan seuraa!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Banaani

Nuolaisin ennen kuin tipahti... Sunnuntaina sain nukkua yli 4 tuntia keskeytymätöntä yöunta! Mitä luksusta (tai no jokainen rintaruokintaa harjoittanut voi kuvitella seuraukset moisesta rytmin muutoksesta)! "Tämä alkaa nyt vaikuttaa siltä, että puheet 3kk kohdilla löytyvästä rytmistä eivät olleetkaan humpuukia..." ajattelin. 

Ja mitäs sitten tapahtui?

Tuli kiusanhenki ja valtasi vauvan. Ei, ei enää päiväpäivältä pidentyviä yöunipätkiä, ei riemunkiljahduksia lelukaaren alta. Mikä pahinta, ennen takuuvarma viihdyke, sitteri, on sekin nyt vauvan pahin painajainen. Ja mielipiteensä se kertoo kyllä kovaäänisesti. Kehitystäkin tapahtuu, vauva on oppinut raivotessaan vääntäytymään banaaniksi! Erittäin tehokas keino tiputtautua sitteristä, sylistä, hoitopöydältä... ennen kaikkea saada siis tahtonsa läpi!


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Ruusunpiikkejä

Suosikkibloginikin saivat tänään karvat pystyyn! Ihan ihan oikeesti, ei se vauva-arki nyt aina niin ihanaa ja kuvankaunista ole! (Kiitos Iina Mau vähän realistisempien fiilisten jakamisesta!)

Tänään ei naurattanut:
  • herätä aamuyöllä 1,5h välein
  • erimielisyydet vauvan kanssa sopivasta annoskoosta
  • kun vauva puklasi desitolkulla maitoa voitettuaa lopulta annostaistelussa (ei, vaikka olin siis oikeassa, että vähempikin olisi riittänyt)
  • huomatessani, että vauva sotkee vaatetta siihen tahtiin, ettei koskaan ole omien vaatteiden pesuvuoro
  • että "jonkun" oli huolehdittava juhannusgrillailun jälkien siivouksesta, puskien leikkuusta, nurmikon ajosta, remontoinnista jne.. eli pidättäydyttävä vauvan hoidosta
  • kun koira juoksi huoneesta toiseen vauvan lelu suussaan
  • kun toinen koira keksi rynnätä perään
  • märehtiä sisällä, kun ulkona oli vauvalle liian kuumaa ja aurinkoista roikkua koko päivää
  • että kukaan muu ei tietenkään mädäntynyt sisällä ja koneella
  • ettei telkkarista todellakaan lähetetty muuta kuin uusintoja
  • vauvan vatsavaivat/kuumuus/univaje/tai mikään muukaan kiukutuksen aihe, joihin kaikkiin vauva kuvitteli rinnalla roikkumisen olevan rakaisu
  • kun koiran päässä oli punkki
  • tajutessani, että punkkikarkoite on loppu
  • tajutessani, että vaunuilla ei mahdu paikalliseen apteekkiin
  • ettei meidän vauva tykkää päiväunista
  • kun vauva lopulta nukahdettuaan päiväunille heräsi haukuntaan (tällä kertaa naapurin koirien)
  • kaamea juurikasvu, kun kampaaja on lomalla
  • huomatessani kirjastonkirjojen olevan myöhässä
  • huomatessani, että pankkitunnusten hukkaamisesta seuraa pankkivisiitti (!?)
  • kun "joku" huomautti, että "taidat olla huonolla tuulella tai masentunut"
  • se fakta, että huomenna on maanantai...

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Herkkupeput

Alkukesä on sisältänyt ennätyspaljon herkuttelua, on ollut synttäreitä, ristiäisiä, valmistujaisia, lakkiaisia ja vaikka mitä. Kesäkuu korkattiin käyntiin Klaus K:n brunssilla allekirjoittaneen synttäreiden kunniaksi (yllätyksen muodossa). Pöydät notkuivat antimistaan ja brunssi sisälsi buffen lisäksi itse valitun pääruoan tarjoiltuna. Herkullinen menu löytyy täältä ja kuvat on lainattu täältä.



Eilen makuhermoja kutkuteltiin Taste of Helsinki -tapahtumassa. Meille jäi tapahtumasta hyvät fiilikset jo viime vuonna ja tämän vuotista tapahtumaa olikin jo odoteltu. Ehdottomasti parasta tapahtumassa on melko ainutlaatuinen tunnelma. Tapahtumassa kohtaavat sulassa sovussa gourmet- ja festarimeininki, fine diningistä innostuneet nuoret aikuiset sekä kokeneemmatkin konkarit ja mikä hienointa sivistynyt alkoholin kuluttaminen ja lapsiperheet. Ainut miinuspuoli on, että kokemusta määrittelee pitkälti sää (itse olemme onnistuneet molemmilla kerroilla osumaan aurinkoiseen väliin). Odotukset olivat siis korkealla ja pettymyksen tuotti mm. Gaijinin kuivaksi grillautunut possunkylki. Raatimme parhaaksi annokseksi kruunattiin kuitenkin samaisen ravintolan vihersimpukat ja erityismaininnan sai Juuren suola-karamellikakku! Menut löytyvät täältä. Viinit valitsimme loistavan palvelun innoittamana Viinitie & Wine Bar VIN VIN:stä.




 Ja kun vauhtiin oli päästy, niin mikään ei pidätellyt suuntaamasta toiselle jälkiruoalle Magnumin pop-up -ravintolaan Vanhalle ylioppilastalolle. Siellä pääsee tuunaamaan vaniljapuikon valitsemallaan suklaalla ja lisukemixillä. Varsinainen käsityö hoidetaan tiskin takana ja ainakin tämän kokemuksen perusteella lopputulokset ovat varsin hemaisevia!